Urheilu on tunteita!

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Pitkä viikko

Meijän lumiukossa on vivahteita Kekkosesta

Aloin pohtimaan kulunutta viikkoa ja tajusin että jouluaattohan oli tällä viikolla, huh, viikko on ollut pitkä.


Jouluaattona saimme nauttia perinteistä: äidin maittavista jouluruuista, lasten riemusta, pirtin lämmöstä, läheisistä ihmisistä sekä hautausmaan kauniista valomerestä ja rauhasta.


Tällä viikolla on suunnistettu kaksi kertaa, opeteltu pitkän tauon jälkeen voimanhankintaa punttisalilla sekä avattu hiihtokausi. Mutta keskiviikko on se mikä pysäytti. Aamulla Otto lähti Himokseen, minä Elnan ja Urhon kanssa Jyväskylään sunnistamaan ja Antti sarjaenduroihin Nokkamäkeen. Me muut tultiin ajallamme kotiin , niin kuin Antin Husqvarnakin. Mutta Antti matkasi ambulanssilla Jämsän sairaalan kautta Tampereelle Tayssiin. Enduroitten ensimmäisellä kisakierroksella tapahtui jotain ja Antti lensi/törmäsi päin puuta. Lantiossa on iso murtuma. 

Pääsin lauantaina vihdoin avaamaan JRV:n korttelicupkauteni.
Suunnistus meni hyvin, mutta sisälläni velloneet tunteet oli hyvin ristiriitaiset.
Pysäytti. Kuinka pienestä tämä elämä voi olla kiinni, ja koskaan et voi tietää mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu. Kuinka kiitollinen saa olla siitä kun on terve ja pystyy ja voi tehdä kaikenlaista. Usein yksikseni ollessani kiitän perheestä ja terveydestä, mutta silti useasti arki vie mennessään ja asioita sekä omaa ja toisten olemista pitää itsestään selvänä. Olen kiitollinen, että mies on hengissä ja ettei isku tullut viereiseen kohtaan, jolloin halvaantuminen olisi ollut lähellä. Enkeleitä oli matkassa.
Toivotaan että saisimme perheemme isin lähipäivinä kotiin ja pääsisimme opettelemaan muuttunutta arkeamme.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Rentouttavaa Joulua!

Joulu on taas, joulu on taas, keppihepat sai tallin! Hyvää ja rentouttavaa Joulua kaikille!

tiistai 18. joulukuuta 2018

Rinttileirillä

Viikonloppuna olin pitkästä aikaa maajoukkueleirillä.
Tampereen sprinttipyhätössä kutkuteltiin sprinttiaivoja kolmen erilaisen treenin avulla. Lauantaina aamupäivällä koneita käynnisteltiin normisprintillä, joka päättyi microsprinttiin, jossa kartan mittakaava vaihtui lennosta 1:4000 -> 1:2000, ja kyllä aivot joutu pienen spurtin ottaan, että ne pääsi muuttuneeseen mittakaavaan sisälle. Iltapäivällä vedeltiin pimeässä yöparisprinttiviestiä, oli mielenkiintoista!
Knock-out karsinta
Leirin helmi oli säästetty sunnuntaille: knock-out sprinttiä. Alkuunsa otettiin löysät pois karsinnan merkeissä. Ja kun naiset oli saatu jaettua ryhmiinsä semifinaalia varten alettiin otattaan nainen naista vastaan, mukavaa säksätystä ja otatusta Massunmäen korkeuserojakin sisältäneessä korttelissa. Semifinaalissa selviydyin erässäni toisena maaliin ja pääsin päättämään sprinttailut A-finaaliin. A-finaalissa kolme nuorempaa neitiä näytti vauhdikkaampaa menoa, mutta ai että mä nautin isosti kun sai kisata!
Semifinaali
Knock-out sprintti varmasti jakaa mielipiteitä. Ollaan niin kaukana siitä perinteisestä suunnistuksesta, jossa yksin ryskätään pitkin mehtiä. Knock-outin finaaleissa samaan aikaan matkaan lähtee kuusi suunnistajaa ja suunnistustaitoja mitellään monimuotoisella kaupunkialueella ja tärkeässä roolissa on oikeat reitinvalinnat nopeasti tehtynä, nopea kroppa ja ei tuosta taktisesta pelisilmästäkään haittaa ole.
 

A-finaali











Oma sprinttityöskentely parani huomattavasti viikonlopun aikana ja erityisen mukavaa oli huomata ettei ne taidot ole mihinkään kadonnut vaikka edellisistä kovista sprinteistä on aikaa yli vuosi. Toki hiottavaa riittää. Isot fiilikset sain myös siitä kun pystyin juoksemaan ihan täysillä ja pääsin jopa pitkästä aikaa kokeilemaan maksimille menoa. Viikonlopun iloista joutuu nyt pari päivää "makseleen velkoja", pohkeet on KIPEET! : )

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Pää täynnä r...ä, ei enää

Eilen ja tänään piti olla testeissä Jyväskylässä KiHulla, mutta viime viikolla kiusannut flunssa kiusasi liian pitkään ja jouduttiin siirtämään testit tammikuun alkuun. Ohjelmassa olisi ollut mattotestiä, voimatestiä, askelanalyysiä, hermo-lihasjärjestelmän testiä, keuhkojen testausta, verikoetta ja kaiken kukkuraks inbody-mittaus. Siis Wau! Kaikkea niin huippua dataa omasta kropasta että Wau! Mahtava setti jäi nyt kokematta, mutta onneksi tuo herkkupalanen odottelee sitten tammikuussa. Noin laajoissa testeissä en ole ennen ollut ja edellisestä mattotestistäkin aikaa on kulunut yli 1,5 vuotta.


Flunssa otti kyllä päähän. Ei onneks kuumetta, mutta puolikuntonen olo ja pää täynnä tavaraa. Voi olla että tämä tauti oli kuitenkin hyvästä. Jouduin tosissani miettimään mitä voisin tehdä, että tämmöset tyhmät taudit jäis pois. Pitkään kun olen ollut niin etten ole ihan normaalisti pystynyt harjoittelemaan niin myös ravinto-asioissa olen ollut löysempi. Olen kyllä syönyt terveellisesti puolet päivästä, mutta toinen puolikas on usein ollut liikaa hömppää. Ei ole enää. Olen myös terveellisen ruuan sekä säännöllisen ruokarytmin lisäksi kiinnittänyt enemmän huomiota lisäravinteiden eli vitamiinien saantiin. Normisetti aamulla on D-vitamiini, C-vitamiini ja kulaus Strathia ja illalla sitten kalaöljyt ja magnesium. Ja myös sinkki ja nestemäinen rauta pääsee mua aika ajoin vahvistamaan. Tärkeää on myöskin nyt vahvistaa suoliston hyvinvointia maitohappobakteerien avulla. Jämsän Aito-kauppa on mun "kantapaikka" ja Karoliinalta olen saanut paljon hyviä neuvoja ja opastusta ravintoasioihin.


Mielenkiinnolla odotan miten tämän Ämmän terveenä pysymisen kanssa käy, mutta nyt on "herätty" ja laitettu ravintoasiat oikealle uralle.


 (ps. Vuonna 2015 mut äänestettiin komiiseen Jämsän Ämmien joukkoon, ja siksi saatan kutsua ihteeni Ämmäksi)


(pps. Viikonloppuna maajoukkue-leirille Tampereelle)

torstai 6. joulukuuta 2018

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Juhlittiin Suomea Suomi 101-vuotta
juhlarasteilla! Laitettiin vähän
 prameempaa päälle juhlan kunniaksi.

Tarkkana sai olla ettei jäänyt joku vuosi/rasti välistä.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Suomi 101-vuotta juhlasuunnistus, rasteja mehtään

Itsenäisyyspäivänä rallatellaan rasteja mehtästä oikein urakalla, mutta niinhän on suomellakin itsenäisyyden vuosia komia määrä. Mä sain kunnian merkata mehtään 1/5 osan rasteista, ensimmäiset merkkaukseni tein talvisodan kynnykseltä kovien sotavuosien kautta jälleenrakentamiseen ja suomen nousuun. Viimeinen merkkaamani rasti osui samalle vuodelle kun Urho siis Kekkonen piti ensimmäisen televisioidun uudenvuoden puheen.


Elikkäs itsenäisyyspäivänä olisi tarjolla keskittymiskykyä haastava suunnistushelmi. Lisätietoja JRV:n sivulta. Ilman ratamestarin lupaa tarjoilen hivenen helpotusta torstaille ja paljastan yhden rastivälin hitusen tärisevän videon avulla.