Urheilu on tunteita!

maanantai 24. elokuuta 2020

Makia HimosTrail

Olipahan makoisa HimosTrail, taasen kerran. Tätä tahtoo lisää! Eli viime lauantaina 22.8 kisattiin Jämsän Himoksella hulppeissa maisemissa HimosTrail-polkujuoksutapahtuma. Kisasin Extreme-matkalla eli juostavana oli 26km alustaltaan vaihtelevia polkuja, jotka sisälsi paljon ylä-ja alamäkiä sekä myös mutkia. Eli kaikkea kivaa!


Olin asettanut ihtelleni kaksi tavoitetta. Toisen niistä tavoitteista sain täytettyä ennen lähtöä, eli pääsin Pikku Kakkosen Tuomon kanssa samaan kuvaan.
(Meillä asuu nyt aika kateellinen 6-vuotias neiti, auts. :))


Ennen kisaa päästiin Maaretin kanssa poseeraamaan Tuomon kanssa!


Toinen tavoite oli (suoraan sanottuna) voittaa oma sarjani. Ennen kisaa oli siistiä tuntea pitkästä aikaa kovaa tahtotilaa ja myös jännitystä sekä kovaa kisaodotusta, ihanaa kutkutusta. Ja samalla kertaa myös luottamusta omaan tekemiseen.

Kisa lähtikin mukavasti käyntiin ja sain juosta mukavalla rytmillä miesten letkassa. Onhan se vähän arvoitus millä vauhdilla ja tuntemuksella näin pitkää polkujuoksua kuuluu vetää, tämä kun oli vasta toinen pidempi polkujuoksukisani. Mutta uskoisin, että vauhtini ekalla puolikkaalla oli ihtelleni sopiva.

Alkuvauhdit (15km) ex-maajoukkuekaverini Hampin (751) vanavedessä
ja hänen sulavaa polkujuoksuaskellusta ihastellen.
Kuva: Antti Saarimaa
Välillä herrasmiehet päästi mut veturiksi, mutta mitä mahtaa olla Hampin mielessä?! :)
Kuva: Antti Saarimaa

Reilun 15km kohdalla voittohaaveeni koki kolauksen kun takaa tuli entinen maajoukkuetoverini Fincken Anni-Maija. Ollaan mm. päästy kaksi kertaa tuulettamaan viestin maailmanmestaruutta porukalla. Niin, Fincke tuli ja Fincke meni. Ei löytynyt Rantasen ropasta paukkuja vastata voittajan vauhtiin. Askel askeleelta näin kuinka kärki karkaa. Tästä huolimatta sen viimeisen 10 kilometriäkin pyrin hakemaan poluilla hyviä ajolinjoja ja hyvää juoksurytmiä.


Ihanan pehmeää polkua. Anni-Maija "vaanii" taustalla.
Kuva: Nico Peltola
Paljakan komeilla kalliopoluilla kroppa alkoi jo olemaan aika "raato". :)
Takana 23km ja edessä viimeiset kolme kilometriä.
Kuva: Jutta Kirkkala

Maalikellon pysäytin aikaan 2.11.12, rapiat 2 minuutia voittajan jälkeen. Maalissa olin onnellisen väsynyt hopeanainen. Ja palkintojen jaon jälkeen vieläkin onnellisempi: pitkään olen miettinyt juoksujuomarepun ostamista, mutta en ole tiennyt mikä on hyvä, no nyt mulla on paras -kiitos CamelBak! Samoin olen ollut kiinnostunut testaamaan kotimaisen AarjaHealthin urheilujuomaa, nyt pääsen testaamaan. Mielessä on myös ollut uusien polkujuoksukenkien ostaminen, seuraavaksi siis Sportia Jämsään. Kiitos HimosTrail nappiin menneistä palkinnoista!
Ja suuren suuri kiitos mahtavalle talkooporukalle ja yleisölle kannustuksesta sekä kisareitillä tapaamilleni kanssakulkijoille, jotka kannustivat ja antoivat tietä. Vaikka en kisan aikana katseita ja hymyjä liikoja jaellut niin sisälläni hymy oli sitäkin leveämpi. Suuren suuri kiitos!!!

Nappiin menneet palkinnot!


torstai 20. elokuuta 2020

HimosTrailiin...

...enää pari päivää. Kisajänskätys alkaa jo kutkuttelemaan, siellä se välillä varpaissa kutittelee ja välillä hyppää mahanpohjaan hiplaileen, ja joka kerta kutkuttelullaan saa hymyn huulille . 😃
Tämä vuosi kun on poikkeusvuosi, niin myös minun HimosTrailini kohdalla. Tänä vuonna emme kisaakaan totutusti Paljakka-tiimillä joukkuekisassa vaan Otto keskittyy sorsan mehtästykseen ja minä pinkaisen ekaa kertaa kesällä henk.kohtaiseen kisaan. Eli lauantaina klo 12 alkaa 26 kilometrin hikisen, raastavan, nautinnollinen HimosTrailin Extreme-polkujuoksukisa. Kisaa voi tulla seuraamaan kisa-alueelle, tai ISTV:n livelähetyksen kautta ja penkkiurheilijat voivat lisätä jännityskertointa Veikkauksen Supertriplassa.
Aikamoinen setti niin kahtojille kuin meille kisaajillekin!

maanantai 10. elokuuta 2020

Lomaa, juoksua, kisaa

Blogi sai viettää muutaman viikon kesäloman, minä tyydyin kahteen päivään. Kävimme minilomalla Hämeenlinnassa. Sen loman huipennus oli Hugo-park eli seikkailupuisto, jossa pääsimme kiertämään erilaisia puissa olevia ratoja 1-20m korkeudessa. Elna ja Urhokin kiersivät ratoja neljän metrin korkeuteen asti, mä vähän korkeammalla, mutta tyydyin 10 metriin, Otto ja Antti porukan huimapäinä nousivat myös 20 metrin radoille. Iso suositus tälle paikalle jo ihan senkin takia, että koko perhe pääsee menemään yhdessä ja jopa 2-vuotias alle metrin mittainen saa olla mukana.

Valmiina korkeuksiin.
Toinen suositeltava retkipaikka on Juupajoen rotko. Kilometrin mittainen reitti sisältää korkeuseroja ja runsaasti luonnonmateriaaleista tehtyjä metsän eläimiä ja menninkäisiä. Jännittävä ja mielenkiintoinen paikka!
 
Juupajoen rotkon reitti sopi hyvin myös meidän omalle "menninkäiselle".

Ja sitten urheiluun...
Treenit on sujuneet suunnitelmien mukaan ja monesti on lenkin aikana tullut todettua, että juoksu on vaan niin himputin hauskaa. Välillä on kyllä mielessä käynyt, että mikäs se mun laji olikaan kun olen suunnistanut niin vähän. Nyt siihen tulee himppasen muutosta, syksyn kisakausi lähestyy ja suunnitelmiin on sisällytetty myös enemmän suunnistusharjoituksia. Suunnistusharjoittelun määrässä(kin) on monta koulukuntaa. Monesti olen miettinyt mikä on se sopivin ja kehittävin määrä minulle. Usein olen mennyt porukan mukana ja tahkonnut ehkä minulle liikaakin niitä suunnistusharjoituksia. Ainahan suunnistustaitoa voi toki hioa ja maasto- ja materiaalipankkia sinne selkäytimeen kasvattaa. Mutta näillä kilometreillä mitä olen saanut kulkea koen että siellä selkäytimessä on jo sitä tavaraa riittävästi normaaleja suunnistusmaastoja varten. Koenkin että tärkein pointti hyvään suoritukseen on se intohimo ja tahto, sekä tärkeimpänä itseluottamus. Itseluottamusta voi hankkia monella tapaa, mulle tärkeät jutut on luottamus omaan vauhtiin sekä muutama hyvä ajatuksella tehty suunnistus. Niin, ja suunnistuskisassa tarttee muistaa, että tärkeintä ei ole juosta kovaa vaan suunnistaa sujuvasti. Eli napsu vauhdista niin rastit löytyy paremmin.


Lauantaina 8.8 sain päästellä höyryjä pihalle merkatulla reitillä, silloin järjestettiin toista kertaa TorisevaTrail Virroilla. Mä olin mukana ensimmäistä kertaa. 10,5km reitti mutkitteli mukavilla ja vaihtelevilla poluilla kera kauniiden mehtämaisemien. Välillä alla oli mehtäautotietä, välillä pehmeän napakkaa sammalpolkua ja reitillä oli myös teknisesti haastava kivikko-osuus Torisevan rotkojärvillä. Alkukiihdytyksen jälkeen sain kuudennen "paikan" miesten letkasta. Se oli hyvä paikka kuulostella omaa juoksutuntumaa. Matkan edetessä "napsin miesten päänahkoja". Ja joka kerta vähän hirvitti etten vain ahnehdi liikaa. Mutta niin ei onneksi käynyt ja sain tuuletella ekana maaliin. Kiva oli myös tehdä uusi reittiennätys.
Kohta on napakan notkeat lanteet kun rupean pyörittelemään palkinnoksi saadulla hulahulavanteella.