Mersuilua

Urheilu on tunteita!

tiistai 10. syyskuuta 2019

SM-kultaa

Viime viikonloppuna suunnistettiin Suomenmestaruuksista pitkän matkan merkeissä Fiskarsissa.

Karsinta
Lauantaina karsittiin 50 parasta sunnuntain finaaliin. Molemmat päivät antoi ihan huikeita suunnistuskiksejä! Ja vielä lisäksi kaksi paalupaikkaa, joista toisen jälkeen kaulaani ripustettiin kultainen SM-mitali. Huikeaa!
Kun lauantain karsintakisassa sain kartan käteeni niin tuntui etteihän tästä 1:15 000 mittakaavasta näe mitään. Mutta kyllä siitä hyvin näki (kun hiljensi vauhtia tai piti kartasta kaksin käsin kiinni :) ) ja hyvin kartta myös istui käteeni. Maasto ja radat oli mukavan vaihtelevat, välillä sai ottaa vauhtia koneesta, mutta välillä piti malttaa ja mennä hyvin rauhassa ja tarkasti. Rytmitys oli tärkeää. Vaikka eipä sitä rytmitystä maastossa tullut tietoisesti ajateltua. Piirtelin tuossa karttoihin reittini ja huomasin, että useammassa kohdassa en meinannut saada viivaa kartalle, koska en muistanut tarkasti mistä menin. Tämä on minulle merkki siitä, että olen ollut todella hyvin uppoutuneena suunnistukseen eli voisiko sanoa flow-tilan olleen päällä aika ajoin. Molempiin kisasuorituksiin jäi kylläkin muutamalle välille parannettavaa, mutta harvoinpa sitä ihan täydellistä suoritusta pystyy tekemään.

Finaalin reittini
Pohdiskelin miksi sain tehtyä noin hyvältä tuntuneet suoritukset. Uskoisin sen johtuneen rentoudesta. Niin edellisen viikonlopun sprinttiin kuin tähän SM-pitkään matkaankaan en tehnyt mitään erityistä valmistautumista. Luin kisasivuilla olleet infot ja se oli siinä. Tottakai fyysisellä puolella harjoittelin normaalisti suunnitelman mukaan, mutta päätäni en sen kummemmin käyttänyt esim. vanhojen karttojen kanssa. Olemme valmentajan kanssa aikaisemminkin todenneet, että minulle ei sovi liika etukäteen analysointi vaan kisasuoritus tulee kisassa selkäytimestä, kun vaan annan sen tulla. Jokohan nyt näiden viimeisten kolmen kilpailun (3 voittoa) jälkeen uskaltaisin luottaa siihen, että näillä suunnistuskilometreillä joita olen kulkenut olen saanut kokemusta kaikesta mahdollisesta ja osaisin jatkossakin mennä kisoihin rennosti tekemään sen suorituksen, joka sieltä selkärangasta tulee.
 
 
Täytyy vielä mainita, että olen tosi kiitollinen siitä kun olen saanut nauttia suunnistuksesta ja vielä menestyäkin, koska tiedän ettei se ole itsestäänselvyys. Sunnuntain kisan jälkeen pukkasi flunssaa. Pitkään olinkin saanut olla terve. Nyt vain toivon, että tauti ei jallita pitkään, eikä se veisi kuntoani alaspäin. Seuraaviin SM-kisoihin on aikaa alle kaksi viikkoa ja Sveitsin maailmancupiin alle kolme viikkoa.

Kisan jälkeen "pääsin" pitkästä aikaa doping-testiin. Olinkin jo luullut olevani "vanha pieru" kun testaajat ei ole käyneet moikkaamassa. "Parhaimpana" vuonna olen pissinyt purkkiin valvovan silmän alla 9 kertaa, ja uran aikana useamman kymmenen kertaa eli tuttua puuhaa, mutta kultamitali kaulassa se on aina vähän kivempaa.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Kisaviikonloppu Keski-Suomessa

Viikonloppuna oli kaksi suunnistuskisaa, jotka erosi toisistaan kuin yö ja päivä, ainoa yhdistävä tekijä oli kartan mittakaava 1:4000. Lauantaina käytössä oli kropan nopea fyysinen kapasiteetti sekä nopeat päätökset, koska Jyväskylässä Jyvässprintissä annettiin sprinttinäyttöjä syksyn Maailmancup-turneelle. Kisassa vaadittiin keskittymistä rapian 14min ajan. Sunnuntaina tarvittiin myös terävää päätä, mutta vauhti oli rauhallista kävelyä ja päätöksiä pohdin monelta kantilta, olin mukana Muuramessa järjestetyssä tarkkuussuunistuksen SM-kilpailussa. Keskittymiskykyä koeteltiin tunnin ja 46min ajan.

Lauantaina hyvin menneen ja hauskat fiilikset antaneen sprintin jälkeen sain pokata ykköspalkinnon.

Sunnuntaina kisaaminen oli myös oikein antoisaa, mutta kotimatkalle lähdin ennen kuin
edes näin tulokset. Untuvikolla on vielä paljon opittavaa tarkkuussuunnistuksesta, tuloksissa olin 36.


Avaan vähän tarkkuussuunnistusta ajatuksillani. Tarkkuussuunnistuksen periaate on, että kartassa on rastiympyrä sekä rastimäärite, maastossa on kyseisellä rastilla rastilippuja 1-6kpl ja suunnistajan tulee päätellä mikä niistä on kartan osoittamassa kohdassa, vai onko mikään. Kuulostaa suunnistajan korvaan todella helpolta. Mutta ei ole!
Eilisessä kilpailussa sallittu kulkuväylä oli kovapohjaista polkua ja radalla oli 28 rastipistettä ratkottavana sekä lisäksi kaksi aikarastia jotka molemmat sisälsivät kolme tehtävää. Jokaista rastia tähystettiin kauempaa tältä kyseiseltä polulta. Eilen lähin rasti oli muutaman metrin päässä ja kauin rasti reilun 150m päässä, ja tässä välissä on puita yms. Matka ja näkyvyys tuo omaa haastettaan ja esim. maastonmuotoja/syvyyksiä ei ole helppoa havaita kauempaa. Sallittua kulkuväylää tulikin käveltyä ees taas ja samalla pohdin, mittailin ja arvioin onko joku kyseisen rastipisteen lipuista oikeassa kohdassa. Kuten jo mainitsin niin kilpailussa oli käytössä aikarastit eli yksi ennen ja yksi jälkeen tämän varsinaisen tarkkuussuunnistusradan. Aikarasteilla istutiin penkille, toimitsija esitteli vasemmalta oikealle kuusi rastilippua eli Alfa, Bravo, Charlie, Delta, Echo ja Foxtrot. Kädessäni oli kolme ratkottavaa rastipähkinää. Toimitsija laittoi kellon käyntiin ja tehtävä kerrallaan kerroin toimitsijalle mikä lipuista on kussakin tehtävässä oikeassa kohdassa. Nopeimmat tarkkuussuunnistajat teki tuon alle 10s virheettä, mulla meni yli 20s virheillä. :) Myöskään tarkkuussuunnistusradasta en selvinnyt ilman virheitä, seitsemän rastia olin pohtinut väärin. Mutta sain kisasta sen mitä lähdinkin hakemaan, aivot oli hyvin väsyneet kilpailun jälkeen ja itse kilpailussa oli nautinnollista olla mehtässä hiljaisuudessa, ympärillä oli paljon ihmisiä, mutta jokainen keskittyi omaan tekemiseensä.

Mummulan kukkapenkin reunalla oli hyvä pohdiskella
tarkkuussuunnistuksen oikeita ratkaisuja.
En ehkä osannut valaista mitä on tarkkuussuunnistus, mutta haluan kannustaa kokeilemaan lajia. Ihte marssin viime vuonna kisoihin ihan pihalla olevana, mutta alan harrastajat ystävällisesti neuvoivat alkuun ja kokeilemalla oppii. Tulevaisuudessakin aijon mennä kisaamaan jos kisat on sopivasti saatavilla, ihan niin kuin teen pyörä- ja hiihtosuunnistuskisojen kanssa. On tämä hienoa tämä meidän lajin lajikirjo! Vielä kun saataisiin latusuunnistukset takaisin. :)

tiistai 20. elokuuta 2019

Mitä jäi käteen


Mietin mitä jäi käteen kymmenensistä MM-kisoista...

… tyhjältä näyttää.
Tällä hetkellä päällä on vielä henkinen krapula ja olo on tyhmä. Mutta nyt rämmin täältä pitkää suopursua sisältävältä, märältä suolta ylös. Kaikesta mitä tekee jotain jää myös käteen.  Ja kun hyppään suoltani ensimmäiselle mättäälle näen, että parasta antia tällä matkalla on ollut matkan teko. Voi että olen nauttinut harjoittelusta! Periaatteessa matkan teko onnistui hyvin: pystyin harjoittelemaan suunnitelmien mukaan. Toisella mättäällä majailee terveys. Olen saanut urheilla terveenä, lapsiperheen äitinä flunssapöpöiltä ei voi suojautua, mutta niitä vastaan voi taistella. Samaa vastustuskyvyn vahvistamista ja käsien pesusta paasaamista aijon jatkaa tulevaisuudessakin. Kolmannelta mättäältä löydän mukavahenkisen MM-joukkueen, jonka jäsenenä oli helppo hengitellä. Neljännellä mättäällä jalkojeni juureen pätkähtää kauniissa Norjalaisessa mehtässä flow-tilassa tehdyt rastivälit, NAM! No nythän näitä mättäitä alkoi löytyä ja tossujen vesilasti vähenee, askel kevenee.


Seisahdan kuitenkin vielä hetkeksi mättäiden väliin mutaiseen suohon ja mietin miksi olo on kuin tarpoisin suossa. MM-kilpailuihin ja niissä menestymiseen oli kova tahto. Sijat 17. (pitkä matka), 11. (keskimatka), 6. (viesti), ovat jotain muuta kuin mitä lähdin hakemaan ja mihin uskoin yltäväni. Tiedän, että tällä koneella jota olen sisääni rakentanut olisi voinut yltää parempaankin. Mutta se olisi vaatinut muutamia erilaisia valintoja kisasuorituksien aikana ja myös onnea, mutta tuurillahan suunnistusta on turha tehdä. MM-kilpailuihin valmistautuminen on pitkä prosessi. Urheilussa kun laittaa ihtensä niin fyysisesti kuin henkisestikin likoon. Useita arkisia valintojakin tekee urheilua ajatellen.  Kolmen lapsen äidin harjoittelun onnistumiseen vaaditaan läheisiltä apuja lapsienhoitoon. Monta on palasta mitkä pitää saada loksahteleen kohdilleen. Sitä kun oli Norjaan mennessä paljon tahtoa, unelmia ja haaveita sekä uskoa niiden toteutumiseen ja kun kisat ei mennytkään niin kuin unelmoi niin ehkä sen takia tuntuu kuin tarpoisin suossa. Järjellä ajateltuna eihän ole mahdollista, että asiat menisi aina niin kuin ajattelemme ja haluamme, mutta kaikista asioista voi ja saa ottaa jotain mukaansa. Ja tämähän on "vain" urheilua ja urheilu on tunteita!


Nyt jatkan hyppimistä mättäältä toiselle ja lopulta jalkani koskettavat asvaltin reunaa. Vaihdan suunnistuskengät lenkkareihin ja lähden kiihyttämään vauhtiani kohti ensi kesän sprintin MM-kilpailuja, kädet täynnä muistoja ja kokemuksia tämän vuoden MM-kisamatkastani. Viuuhhh!


keskiviikko 14. elokuuta 2019

Tyhjältä ja tyhmältä tuntuu

Loppulenkille lähdettäessä irvistys oli jo tiukka.
Kuva: Otto
(jostain syystä mun puhelin ei nyt lataa kuvaa terävänä, mutta mä irvistän kuvassa :-P) 
Tyhjä ja raskas olo. Se on ehkä se kuvaavin lause MM-pitkän matkan jälkeen. En mä harjoittele sen takia, että löydän ihteni tuloslistalta sijalta 17. ja että jään kärjelle rapiat 15 minuuttia eli valovuoden verran. Mutta kovat on kovia ja tänään mä en sitä ollut. Se mikä meni vikaan en vielä tiedä. Tai no tiedän että reitinvalinnoissa en aina onnistunut ja tein yhden isomman virheen.
Nyt voin vielä velloa ikävissä tunteissa ja "ruoskia ihteäni", sekä saan antaa selän painua kumaraan ja raskaan lastin olla harteillani. Huomenna kohotan nikama nikamalta selkäni suoraan, heitän taakan harteiltani, nostan leuan normaaliin asentoon ja katse kirkkaana käännän ajatukseni kohti perjantain keskimatkaa.
Perheen nuorimmainenkin
 oli kannustusfiiliksissä.
Ja eihän tätä kuvaa kahtoessa
voi kun hymyillä ja
 samalla olo kevenee.

tiistai 13. elokuuta 2019

Kisat avattu

Nyt on 10. MM-kisat avattu. Todellakin kymmenennet, kuten Oton ja Elnan sormista voi laskea. Aika kiitää hurjaa vauhtia.
Kuva: SSL/Pirjo Valjanen 

Kuvan perusteella olen vihellellyt keskimatkan karsinnassa. Mutta ehei, pikkasen meinasi kartta "poltella" näpeissä ja olin himppasen hermostunut. Sain kuitenkin suorituksen pidettyä kuosissaan ja tuloksista löydyn sijalta 4. Eli finaali kutsuu perjantaina. Huomenna sitten pitkää matkaa.
 Kuva: SSL /Pirjo Valjanen 

maanantai 12. elokuuta 2019

Terveisiä Norjasta!

Innokkaat matkaajat odottaa koneeseen pääsyä.
Vuorokausi takana Norjan maaperällä. Vuorokauden päästä eka startti takana. Nyt on olo jännittävän kutkuttavan ihana!
Kävin tänään mallisuunnistuksessa ja tarjolla oli täyttä suunnistusherkkua hienolla maastolla, huippukartalla ja loistavalla kelillä eli vesisateella, Nam! Yhtä hyvää kuin majoituspaikan ruuat.
Mallisuunnistuksessa en ollu puupää,
eikä alla ollu puujalat,
vaikka kuvasta sen käsityksen voisi saadakin. 
Huomenna tiistaina kisataan keskimatkan karsinta, keskiviikkona ratkotaan pitkän matkan MM-sijoitukset. Torstaina "syljeskellään kattoon". Perjantaina jatketaan tositoimissa keskimatkan finaalilla ja kisaturneen päättää lauantaina suunnistettavat viestit.
Yle hemmottelee penkkiurheilijoita näyttämällä TV2-kanavalla finaalikisat. Toivotaan, että tämä viikko tarjoaa elämyksellisiä hetkiä niin mehtässä kuin kotisohvallakin!

torstai 1. elokuuta 2019

MM-kisat lähestyy

Kahden viikon päästä ollaan oltu täydessä MM-huumassa kahden kisan verran. Jännittää, siistiä, hauskaa, hurjaa!
Viime lauantaina kävin iskuttamassa AM-pitkää matkaa Saarijärvellä. Aluemestaruusmitaleista en kylläkään päässyt kisaamaan, koska kisasin miesten sarjassa. Olin kiitollinen, että pääsin miesten sarjaan mukaan, koska naisten kisan tavoiteaika oli 50min ja miehillä 70min ja MM-pitkällä matkalla se tulee olemaan 80min. Eli miesten sarjassa sain relevantimman treenikisan. Hellesäässä kisattu kisasuoritus oli hyvä eli ei loistava eikä huono vaan hyvä. 😊

AM-kisan jälkeen vilvoteltiin vanhan myllyn varjossa ja Urho kahteli mitä sen
äitin paidassa oikein onkaan. Siinähän lukee Mestaritiimi, Sähkö-Äijät ja BetoniSampo.
Äitin yhteistyökumppanit on rautaa!
Kisakartta
Treenit on sujuneet muutenkin mukavasti, vain AM-pitkällä matkalla kiveen kolautettu polvi pakotti varotoimenpiteenä lykkäämään punttitreeniä päivällä eteenpäin. Kävinkin silloin ylimääräisenä kevyenä päivänä fillaroimassa ja samalla testasin tulevan viikonlopun Neste Rallien Leustun pikistä. Pienestä pitäen kun on ollut ralleissa mukana niin ei siitä mihinkään pääse että "suurajot" sytyttää edelleen. Ralliradiota on mukava kuunnella ja lauantaina on pakko päästä kahtomaan ja kuuntelemaan ralliautoja.

Vielä treeneihin. Maanantain pitemmän pyörälenkin ja pilateksen jälkeen tiistaina tein aamulenkin lisäksi normisetin punttisalilla loppuverkan kiihdytyksineen. Keskiviikon aloitin aamulenkillä hyppyineen. Ja päätreeninä oli ratavedot, joissa haettiin hyvää, vauhdikasta ja mukavaa juoksua. Vedot oli 400m/ aika 1.18, 600m/2.03, 800m/2.45, 1000m/3.19, 600m/1.58, 600m/1.53. 
Seuraava kovempi treeni on suunnitelmissa ensi maanantaille Palsinajärven ympärijuoksun merkeissä. Siellä poltellaan karstoja koneesta ja on mielenkiintoista nähdä kuinka kovaa tänä vuonna pääsen tuon 6.31km matkan.