Urheilu on tunteita!

torstai 28. helmikuuta 2019

Hyvä treeniviikonloppu ja enemmänkin

Viime viikonloppu sisälsi, ylläripylläri, mukavaa treeniä! 

Lauantaina aamupäivällä pääsin nautiskelemaan Fysioilolle Leean vetämästä napakasta PhysioPilateksesta. Joka viikko teen useampana päivänä pilatesta, mutta on se vaan ihan eri olla ohjatussa pilateksessa, kun vierellä on ammattilaisen silmät jotka korjaa, jos liike menee väärin. Ja kyllä sitä ohjatulla tunnilla ihtensä saa venymään ja "puristamaan" vielä vähän enemmän kuin kotisetissä. Lisäksi yleensä kotona jumpatessa mun päällä kiipeilee utelias tutkimusmatkailija ja vaikka se onkin ihan huippua niin 100% keskittymistä ei saa päälle.

Lauantain toinenkin treeni tapahtui sisätiloissa, kun hain juoksuaskeleen alle pitävää alustaa. Ohjelmassa oli intervallitreeni juoksumatolla. Eli juoksin vedot: 400m+600m+800m+1000m+600m+600m, eka 16,4km/h vauhdilla, sitten kolme vetoa 16km/h ja kahdelle vikalle vauhdit 16,4 ja 16,6. Juoksu oli mukavaa!
Korpihiihdon alkumatkasta aurinko tervehti hiihtäjää
ja Heinäjärven jää oli luminen...
...loppumatkasta oli harmaampaa ja järvi jäinen ja vetinen.
Sunnuntaina oli vuorossa perinteikäs Korpihiihto, jossa olin mukana ensimmäisen kerran 6-vuotiaana. Tällä kertaa sivakoin yksinäni, kun mun perinteiset Korpihiihtokaverit parantelivat flunssiaan. Kolme tuntia ja rapiat 33km pertsailin Optigripeilläni lämpimässä talvikelissä.

Morvassa oli hyvä käydä tankkaamassa mehulla
ja maistuvalla ruisleivällä, NAM!
Viikon ja viikonlopun vika urheilutuokio tapahtui JRV:n kehonhuollossa. Tunnin verran ohjattua lihashuoltoo, siihen oli hyvä päättää viikko!

Korpihiihdossa huomasin matkalla kuusen
joka oli saanut latvaansa "tähden".
Kuinkakohan korkealle tämä "tähti"
elämänsä aikana vielä kipuaakaan?
Maanantaina vietin pitkästä aikaa ihan rehellistä lepopäivää. Mutta kyllä sitä on pikkasen liikaa urheilija kun lepopäivän viettäminen ja rentoutuminen on henkisesti haastavinta urheilemisessa. Onneksi lapset auttaa tässä kohtaa. :)
Tiistaipäivä sisälsi aamulenkin ja päivän lumileikkien lisäksi illalla Markon Rallit eli mukavan mäkisellä radalla joka toinen tiistai juostavat aika-ajot. Ja juoksun jälkeen hymyilytti niin urheilijaa kuin valmentajaakin! Kuusi viikkoa aikaisemmin juoksin 4km ralliradan aikaan 16.04 keskisykkeen ollessa 160 ja maksimisykkeen 171. Nyt juoksin samalla keski- ja maksimisykkeellä, mutta aika olikin 47 sekuntia parempi, eli 15.17. JES! Loistava parannus ja hyvältä tuntuu huomata että harjoittelu on purrut. Vielähän tuosta ajasta tarttis kiriä reilu minuutti pois, mutta se on sitten kevään juttuja, ja tällä hetkellä tähän voi olla hyvin tyytyväinen.
Jos Markon Ralleissa tekee oman ennätyksensä
tai on juoksun jälkeen erityisen tyytyväinen
niin saa palkinnoksi tikkarin.
Ja pakkohan se oli ottaa selfie tyytyväisestä
tikkarinsyöjästä. : ) 


tiistai 19. helmikuuta 2019

Kalliolle kukkulalle rakennan minä majani...

Kalliolle kukkulalle rakennan minä majani...
No tänään rakensin taloni vihreälle legoalustalle, mutta jos oikeasti rakentaisin niin perustuksien pitäisi olla vahvat ja kestävät ja ne tekisi Betoni-Sampo. Siihen päälle olisi Rakennusliike Mestaritiimin taitavien rakentajien hyvä alkaa rakentamaan Veksin Rakennustarvikkeelta haetuista tavaroista taloa. Sähkötyöt tulisi tekemään Sähkö-Äijien näppärät osaajat ja lämmityksen taloon hoitaisi mukavasti JHT.
Kyllä siellä olisi suunnistajan mukava asustella!

Isot kiitokset yhteistyökumppaneille kun mahdollistatte minulle rastien ehtimisen ja löytämisen riemun!



maanantai 11. helmikuuta 2019

Viikon treeni


Paljakan palikka ja pikakiituri
valmiina lumipoluille!
Oletin että viikon 6 viikon treeniksi pukkaa lauantain Himos Winter Trailin 13km polkunautintokisa, ja mulle se olis ollut kisa, koska numerolappu olisi ollut rinnassa. Mutta väärässä olin! Lauantai-aamuna valmentaja-Marko laittoi mulle järjen päähän.

Jo edellisellä viikolla aina välillä tuntui, että joku "pirkko-pöpö" asusteli mun kropassa, mutta kun treenit kulki normaalisti ja sykkeet oli asialliset niin annoin mennä. Torstaina tuli vähän enemmän flunssan oireita, mutta ei paljoa. Perjantaina jännitin miten käy Himos Winter Trailin yöjuoksun, johon olin ilmoittautunut Oton kanssa 6 kilometrin matkalle. Ja kyllä, viikon treeni tapahtui sittenkin Himoksessa, kun me Oton kanssa käytiin nauttimassa yöllisestä lumipolkujuoksusta. Ja olihan se nautintoo, polut oli huikean hyvässä kunnossa, luonto kaunis ja seura aivan priimaa! Kuulemma vuoden päästä mennään 9km matkalle, WAU ja JES!

Palataanpa takaisin lauantai-aamuun. "pirkko-pöpö" oli yön aikana kiristänyt otettaan mun keuhkoissa ja eipä olisi ollut järkeä rasittaa ihteään enempää, koska samalla pöpö olisi saanut hyvät mahdollisuudet vahvistaa otettaan. Joten mä purin reissukassini ja seurasin Himoksen tapahtumia netin välityksellä ja samalla tunsin riipivän raapivaa harmitusta sydänalassa kun en päässyt mukaan. Onneksi jo kesällä on uusi mahdollisuus päästä kisaamaan Himoksessa! 😉

Jo ennen viikonloppua, tiistaina sain kokea urheilun antamia huikeita fiiliksiä. Seuran yhteistreenissä oli ohjelmassa mäkivetoja, jotka toteutettiin niin että 2min ylöspäin kovaa ja 1min palautellen alaspäin, eli joka vedolla päästiin lähemmäs huippua. Ennen treeniä olotilani taasen mietitytti -onko flunssaa vai ei? Lunta oli satanut kiitettävästi -missä me pystytään juokseen niin että tossu pitää? Vielä verkatessakin mietin näitä. Marko oli onneksi keksinyt hyvän tien missä pystyi juoksemaan ja kuin tilauksesta juuri ennen vetojen alkua traktori kävi auraamassa loppunousun Pukinvuoren mastolle. Ja treeni oli nautinnollinen! Vikan vedon jälkeen maitohapon täyttämillä silmillä ympäröivää valkeaa luontoa ja sinisen hämyistä "yö"taivasta katsoessani tunsin suurta kiitollisuutta, että saan tätä tehdä! Mä elän!

maanantai 4. helmikuuta 2019

Viikon treeni


Otto kokeili lumen syvyyttä kaatumalla hankeen.
Kyllä siellä silmätkin näkyy kun tarkkaan kahtoo.
Viikon treeniksi valikoituu viikon hauskoista treeneistä kaikista hauskoin eli sunnuntain lumimyräkässä Oton kanssa tehty lumikenkäily. Oton sanoin "hienoo extreme-seikkailua"! Ja sitä se totisesti oli1 Lunta sato viistosti lisää ison tuulen kera. Ja kun sitä lunta on jo ennestäänkin mahtavan paljon! Päivän treeniohjelmassa oli pitkä pk hiihtäen tai juosten. Hiihto olisi ollut umpihankihiihtoa ja juoksu umpihankijuoksua. Lumikenkäily oli hyvä vaihtoehto. Tunnin verran kenkäiltiin ja kävin päälle juoksemassa reilun puoli tuntia. Enempää en lenkkiä ahnehtinut, sen verran paljon on harjoitusväsymystä kertynyt kroppaan. Illalla vedin seuran sunnuntaisen kropanhuoltotunnin ja siihen oli hyvä päättää viikko!

Pieni lepohetki extreme-lenkillä!
Mun loistavat lenkkikaverit!