Suunnistuskenkää MC-joukkueen oven väliin

Edellisessä bloggauksessa nostin ihteäni epävarmuudesta varmuuteen ja onnistuin tehtävässäni.
Lankalauantaina annettiin ekoja näyttöjä kesäkuussa kisattaviin maailmancupin kisoihin. Kisana oli pitkä matka elikkäs rapia 12 kilsan siivu Sauvolaisessa mehtässä. Maastossa vietin aikaa tasan 1h 23min, Venäläinen Rudnaya kipitti radan kaksi minuuttia rivakammin, sijoitukseni oli 5.
Kilpailuun sain lähdettyä sopivalla nöyryydellä sekä itseluottamuksella. Päällimmäinen tunne sisälläni oli, että nyt mulla on mahdollisuus nähdä mikä on tämänhetkinen tasoni eli missä mennään. En tavoitellut kuuta taivaalta vaan olin kuin peilin edessä. Tein huolellista suunnistustyötä hyvällä ajatuksella. Toki parannettavaa jäi, mutta olen suoritukseeni hyvin tyytyväinen. Fyysisesti päivä oli ok, ei mitään siivet selässä lentoa, mutta ihan hyvää iskutusta. Muutamalla viimesellä kilometrillä tämä Mersu oli kylläkin hyvin tummana ja loppusuoralla tuli pataan sen 4 sekuntia nopeimmalle, AUTS!


Vietettiin pitkä pääsiäisviikonloppu koko perheen voimin yli 50 muun Retki-Veikkolaisen kanssa seuran Kevätleirillä Salon Naarilassa. Voi että kuinka mä nautin! Lapsilla(kin) oli paljon mukavia kavereita ja toimintaa ympärillä, iltasin uitiin ja saunottiin ja mikä parasta, kun nälkä yllätti niin sai astella valmiiseen pöytään, WOW!


Kuvassa viisi JRV:laista, mutta kuinka monen edustusseura JRV on tällä kaudella?
Kuvaaja: Kurosen Tommi

Epävarmuudesta varmuuteen

Kuvituskuva. Takatalvi antoi meille
mahdollisuuden tehdä vielä yhden lumiukkoakan.

Talven harjoittelut sujui hyvällä fiiliksellä ja hyvällä vireellä. Etenkin juoksun iloisuus on yllättänyt. Viime viikolla annettiin kropalle enemmän kilometrejä juostavaksi ja perjantaina sitten iski se alkuvuoden huonoin juoksuvire. Ohjelmassa oli 1-1,5h PK2 juoksua. Alkulämmön ottaminen vaunukävellen Urhoa nukuttaen oli vielä jees, mutta jo heti ensimmäisillä juoksuaskelilla tunsin, että jotain puuttuu. Koko lenkin ajan odotin milloin juoksu iloistuu, mutta tunnin kohdalla totesin, että nyt riitti ”pään hakkaaminen” seinään ja kävelin kotiin. Sen tunnin aikana kerkesin ravaamaan mäkisellä reitillä sen 13.1km PK2-sykkeellä, eli ei vauhti huonoa ollut, mutta tunne oli ja siksi koin parhaimmaksi olla ahnehtimatta 1,5h tunnin juoksentelua.

Tämän lenkin jälkeen jäin miettimään urheilijan elämän epävarmuutta ja nyt tarkoitan epävarmoja tunteita. Kuinka paljon niitä risteilee pään sisällä. Ei jatkuvasti, mutta silloin tällöin. Ennen viimeisimpiä testejä olin epävarma siitä onko kunto kehittynyt, olenko treenannut oikeita asioita, olenko treenannut liikaa-liian vähän, mitä olisin voinut tehdä paremmin… Testeissä kuulin, että tämä on hyvin yleistä varsinkin kisakauden kynnyksellä.

Ensimmäinen näyttökisa tulevan kesän Suomi-paidassa suunnistuksiin on ensi viikolla. Ja taas olen vellonut epävarmuudessa. Olenko tehnyt oikeita valintoja harjoittelussani, olenko pohtinut suunnistusta riittävästi, onko kunto hyvä, miten on kilpailussa keskittymiskykyni tilanne… Epävarmuutta tulevaan kisaan lisää myös vähän se, että se on mulla samalla kotimaisen kisakauden avauskisa, enkä ole näillä ”lumilla” suomessa mehtäsuunnistanut ennen näyttökisaa kuin muutaman kerran. Mutta, mutta käännetäänpä tämä epävarmuus vahvuudeksi: en ole vielä suunnistusrutiineja liikaa kuluttanut niin aistini ovat erityisen herkät ja ajatus terävä, aikaisempinakaan vuosina en ole kevättalvella suunnistanut liikoja ja kyllä se taito on sieltä löytynyt. Ja tärkeätä on myös, että into suunnistamiseen ja hyvään suunnistussuoritukseen on kova. Sieltä se itseluottamus puskee päätään ylös ja epävarmuus saa taas ottaa hatkat!

Danish Springissä

Viime viikonloppuna käytiin 24 Retki-Veikkolaisen voimin kirmailemassa Tanskalaisilla tantereilla. Samalla aukesi meikäläisenkin suunnistuksen kisakausi. 

Urhon kanssa haisteltiin merituulta!

Listasin reissun plussat ja miinukset, ja aloitetaan niistä miinuksista:

-sprintissä kapeitten kiellettyjen pensasaitojen hallitseminen haastavaa

-keskimatkan kakkosrastin minuutin pummi, kun en osannut mennä rastiympyrän reunalta rastille suoraan

-pitkän matkan jäätävä kuuden minuutin pummi

-Urho ei edelleenkään tykkää kaupan purkkiruuista

-kivi joka lensi vuokra-auton tuulilasiin, -200€



Ei ollut palkintopalli mua varten.

ja sitten plussat:

+Urho viihtyi reissussa hyvin

+punkkisaldo pyöreä nolla

+keskimatkalla jännitys kouraisi lähtöviivalla, pitkällä matkalla jo aikaisemmin

+analyyttistä ajattelua maastomatkoilla

+pitkällä matkalla juoksu tuntui välillä kuin olisi ollut siivet selässä

+useamman kerran ravintolassa syömistä, NAM

+mukava ja rento matkaseura

+kevät

+kunto ja suunnistusvire hyvät, mutta onneks kehitettävää vielä riittää



Tanskassa kevät on jo pitkällä. Kuvan zoomailu on K-18.

Frederiksvaerk on nätti pikkukaupunki.



 

 

Sprinttikisassa olin 7. ja jäin voittajasta
 Simona Aebersoldista 1.16.

Keskimatkan tuloslistalla löydyn sijalta 4.
Voittaja Cecilie Friberg Klysner oli 1.44 sujuvampi.



Pitkän matkan 12.2km taittui aikaan 1.14.11 ja sijalle 16.
Nopein nainen Aebersold viihtyi matkassa 9min vähemmän.