Viikon treeni

Paljakan palikka ja pikakiituri
valmiina lumipoluille!

Oletin että viikon 6 viikon treeniksi pukkaa lauantain Himos Winter Trailin 13km polkunautintokisa, ja mulle se olis ollut kisa, koska numerolappu olisi ollut rinnassa. Mutta väärässä olin! Lauantai-aamuna valmentaja-Marko laittoi mulle järjen päähän.

Jo edellisellä viikolla aina välillä tuntui, että joku "pirkko-pöpö" asusteli mun kropassa, mutta kun treenit kulki normaalisti ja sykkeet oli asialliset niin annoin mennä. Torstaina tuli vähän enemmän flunssan oireita, mutta ei paljoa. Perjantaina jännitin miten käy Himos Winter Trailin yöjuoksun, johon olin ilmoittautunut Oton kanssa 6 kilometrin matkalle. Ja kyllä, viikon treeni tapahtui sittenkin Himoksessa, kun me Oton kanssa käytiin nauttimassa yöllisestä lumipolkujuoksusta. Ja olihan se nautintoo, polut oli huikean hyvässä kunnossa, luonto kaunis ja seura aivan priimaa! Kuulemma vuoden päästä mennään 9km matkalle, WAU ja JES!

Palataanpa takaisin lauantai-aamuun. "pirkko-pöpö" oli yön aikana kiristänyt otettaan mun keuhkoissa ja eipä olisi ollut järkeä rasittaa ihteään enempää, koska samalla pöpö olisi saanut hyvät mahdollisuudet vahvistaa otettaan. Joten mä purin reissukassini ja seurasin Himoksen tapahtumia netin välityksellä ja samalla tunsin riipivän raapivaa harmitusta sydänalassa kun en päässyt mukaan. Onneksi jo kesällä on uusi mahdollisuus päästä kisaamaan Himoksessa! 😉

Jo ennen viikonloppua, tiistaina sain kokea urheilun antamia huikeita fiiliksiä. Seuran yhteistreenissä oli ohjelmassa mäkivetoja, jotka toteutettiin niin että 2min ylöspäin kovaa ja 1min palautellen alaspäin, eli joka vedolla päästiin lähemmäs huippua. Ennen treeniä olotilani taasen mietitytti -onko flunssaa vai ei? Lunta oli satanut kiitettävästi -missä me pystytään juokseen niin että tossu pitää? Vielä verkatessakin mietin näitä. Marko oli onneksi keksinyt hyvän tien missä pystyi juoksemaan ja kuin tilauksesta juuri ennen vetojen alkua traktori kävi auraamassa loppunousun Pukinvuoren mastolle. Ja treeni oli nautinnollinen! Vikan vedon jälkeen maitohapon täyttämillä silmillä ympäröivää valkeaa luontoa ja sinisen hämyistä "yö"taivasta katsoessani tunsin suurta kiitollisuutta, että saan tätä tehdä! Mä elän!