Meikäläinen kärsii korkean paikan kammosta ja jos mut laitetaan sukset jalassa Himoksen huipulle niin jalat tärisee, tippa nousee silmään, rintaa ahdistaa ja korkean paikan kammo puskee pintaan. Mutta kun jalkojen alla on lumilauta niin ei mitään hätää, silloin saan kurvailla ilman pelon häivääkään ja nauttia täysin rinnoin kauniista maisemista sekä laskemisen riemusta.
Viime talvena en vauvamahani kanssa rinteissä ollut ja vähän epäröin miten lautailu onnistuu. Hissimies tsemppasi, että laskettelu on kuin pyörällä ajoa, kun sen kerran oppii niin sen osaa aina ja oikeassa hän olikin. Heti ekasta laskusta alkaen yhteispeli vuokraamosta saadun laudan kanssa sujui mukavasti.
Elna oli toista kertaa laskettelemassa ja tyttö innostui puuhasta. Elna pääsi jo isompiinkin rinteisiin Maaret-tädin kanssa, eikä vauhti tyttöä hirvittänyt. Otto on viihtynyt Himoksen rinteillä paljon ja olen saanut kuulla tarinoita eri hyppyreistä ja siitä mitä kaikkea kivaa niissä voi tehdä. Nyt pääsin näkemään pojan pomppuja ja hyvin tuo hurjapää vetää.
Oli kyllä rentouttava laskettelukeikka Himoksella! Ja vaikka lumet sulaa ja muuttolinnut alkaa palaileen kotiseuduilleen niin Himoksella rinteet on mitä mahtavimmassa kunnossa. Kandee mennä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti