Huikeeta rinttiä Raumalla

Olipahan huikee sprinttiviikonloppu Raumalla. Huh huh! Aikamoisen kiitollinen ja myös nöyrä olo kahden huikean hyvän tuloksen tuoneen sprintin jälkeen.



Lauantain kisarata

Lauantaina ryskättiin maailmancupin näyttökisaa. Kroppa ei antanut kevyintä kenkää, mutta aina ei tunne ja vauhti kulje käsi kädessä. Suunnistukseen jäi muutamassa kohdassa viilattavaa, mutta erityisen iloinen olen siitä agresta minkä sain matkaseurakseni juuri ennen lähtöhetkeä. Mistä se agre alias rohkeus tuli, en tiedä, mutta mielelläni otan kaverikseni muissakin kisoissa. Hyvästä työstä sain palkinnoksi voiton yhden sekunnin erolla Veera Klemettiseen. Olen vähän miettinyt, että mitä mun loppukirissä tarvittaville nopeille soluille kuuluu ja oli hienuu huomata, että ne on tallessa, meidän kahden välinen sekuntitaisto kääntyi hyväkseni loppusuoralla.

Kuva: Teppo Salmia 

Lauantain kisan jälkeen oli nautinnollista
hurvitella lasten kanssa leikkipuistossa.
Urhoa kiinnosti myös kisakartta.

Sprinttiin ja ylipäänsä suunnistuskisoihin valmistautumiseen on monia tapoja ja nyt tarkoitan kilpailun suunnistustehtäviin valmistautumista. Etukäteen on mahdollista ja täysin sallittua esim. tutkia alueen vanhoja karttoja, suunnitella niille ratoja, kahtella ilmakuvia ym kuvia kisa-alueelta, ajella Google-autolla aluetta läpi. Myös mä olen tätä tehnyt, mutta on ollut tunne ettei se ole mun juttuni. Olen huomannut, että jos tutustun ja pohdin tulevaa kisaa paljon saan helposti vääriä mielikuvia, jotka sitten vaikuttavat kisan aikana mun suunnistuspäätöksiin. Parhaimmat päätökset teen yleensä kisahetkessä ja ne tulee syvältä "selkärangasta".

Lauantain näyttökisaan valmistauduin tekemällä viikolla yhden kovavauhtisen sprinttitreenin Jämsän keskustassa, luin kisaohjeet sekä vilkaisin, ja tosiaan vain vilkaisin, kisasivuilla olleet kisa-alueen vanhat kartat. Vanhalta kartalta jäin miettimään yhtä kohtaa ja Google-autolla kävin kahtomassa miltä se luonnossa näyttää. Tässä kohdassa olikin meidän kisan rasti nro 8. Kävin myös perjantaina netissä pelaamassa pienen hetken RouteChoice-peliä, ja yritin herätellä aivoja tekemään sprinttireitinvalintoja. (pelissä on erilaisia sprinttirastivälejä, joista valitaan reitinvalinta vasemmalta tai oikealta ja heti valinnan jälkeen saa tiedon tuliko valittua lyhin reitti)

Kisaa edeltävässä alkuverkassa hain ajatusta tulevaan sekä pidin lyhyen hetken silmiä kiinni, rentouduin ja samalla näin mielikuvassa ihteni suunnistamassa sprinttiä. Lähellä lähtöhetkeäni minun olisi ollut mahdollista kahtoa mihin edellä lähtevät suunnistajat K-pisteeltä lähtevät, mutta mä en halunnut saada mitään vaikutteita muista ja heidän valinnoistaan ja tuijottelin vain maata. Tämä teksti voi kuulostaa joidenkin korvissa ihan pimeeltä, mutta koettakaa kestää. :) Nyt olen ymmärtänyt, että omaan tunteeseen pitää luottaa ja että mun kisavalmistautumiseen sopii paremmin "vähemmän on enemmän"-lause. Tänä vuonna aijon luottaa tähän ymmärrykseen.



Sunnuntain kisarata

Sunnuntaina kisattiin SM-sprinttiviestissä ja Keski-Suomi kisaa siinä viestissä aluejoukkueena, mä sain alottaa ja jatkajina oli Lauri Pohjola, Topias Helminen sekä Veera Klemettinen. Oltiin kymmenensiä ja päästiin plaketeille. Oma suoritus oli hyvä ja kenkä kevyempi kuin edellisenä päivänä ja sain kirmata aloituksesta ekana vaihtoon. Siihen oli hyvä päättää mainiosti mennyt sprinttiviikonloppu.