Tyhjältä ja tyhmältä tuntuu

Loppulenkille lähdettäessä irvistys oli jo tiukka.
Kuva: Otto
(jostain syystä mun puhelin ei nyt lataa kuvaa terävänä, mutta mä irvistän kuvassa :-P) 

Tyhjä ja raskas olo. Se on ehkä se kuvaavin lause MM-pitkän matkan jälkeen. En mä harjoittele sen takia, että löydän ihteni tuloslistalta sijalta 17. ja että jään kärjelle rapiat 15 minuuttia eli valovuoden verran. Mutta kovat on kovia ja tänään mä en sitä ollut. Se mikä meni vikaan en vielä tiedä. Tai no tiedän että reitinvalinnoissa en aina onnistunut ja tein yhden isomman virheen.
Nyt voin vielä velloa ikävissä tunteissa ja "ruoskia ihteäni", sekä saan antaa selän painua kumaraan ja raskaan lastin olla harteillani. Huomenna kohotan nikama nikamalta selkäni suoraan, heitän taakan harteiltani, nostan leuan normaaliin asentoon ja katse kirkkaana käännän ajatukseni kohti perjantain keskimatkaa.

Perheen nuorimmainenkin
 oli kannustusfiiliksissä.
Ja eihän tätä kuvaa kahtoessa
voi kun hymyillä ja
 samalla olo kevenee.