Kausi ohi

Niin se vaan tämäkin kausi lirvahti loppuun, ja nyt tuntuu että vielä aikas nopeasti.


Kuten arvata saattaa kausi oli hyvin vaihteleva, välillä onnistuttiin ja välillä ei.
Päällimmäisenä negatiivisena asiana mieleen jäi meikäläisen "valjuus" MM-kisoissa. Kyllähän se ilkeeltä tuntuu kun ei kauden pääkisoissa saa henkisesti ja fyysisesti niitattua parastaan pihalle. Miinus merkkisiksi tunteiksi voidaan laskea myös SM-sprintin rastin väliin jääminen ja sen kun sama temppu meinasi toistua heti seuraavassa kisassa eli Sveitsin maailmancupin keskimatkalla. Vaikka toisaalta nyt mua jo vähän huvittaa se, että "osaan" tommosiakin temppuja tehdä silloin kun olen kunnolla uppoutuneena suoritukseeni.


Onneksi näin kauden päättyessä mieleen nousee eniten ne loistavia "kiksejä" antaneet kisat: Venlojen viesti, MM-katsastukset juhannuksena, sprintin MC-katsastus Jyväskylässä, SM-pitkä matka ja maailmancupin sprintti Sveitsissä. Näitä kisoja yhdistää se, että kirmasin suoritustani läpi omassa kuplassani eli suoritus tuli selkärangasta ja mä painelin menemään sopivalla itseluottamuksella rastilta toiselle, koko radan. Kyllähän niitä loistavia kisaan uppotumisia oli enemmänkin, mutta ne ei kestäneet maaliin asti. Yksi tavoite tälle kaudelle oli tämä omaan kuplaan uppoutuminen. Ja juuri siitä olenkin erityisen iloinen, että flow-tilassa suunnistamista tuli kauden aikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämän ominaisuuden nappaan takataskuuni mukaan, kun käännän suunnistustossujeni kärjet kohti ensi kautta.

Pyysin Elnaa piirtämään kuvan jossa menen mehtästä kaupunkiin suunnistamaan.
Ja tässä taiteilijan teos. Neiti laittoi mut suunnistamaan vesisateessa,
tarkkana on tyttö ollut, sehän on mun lempikeli!

Ensi kauden suunnitelmat on vielä pohdinnan alla.

Sen tiedän jo tässä vaiheessa että "ens kauella" tämän Jämsän Ämmän tulee juosta kovempaa kuin koskaan ja sitä odotankin jo innolla. Koskaan en ole juossut kilometriä alle 3min, en kyllä ole montaa kertaa yrittänytkään pelkkää kilometrin ennätystä tehdä. 5000m ennätys on 17.16 ja sen haluan painuvan alle 17minuutin. Siinä muutama aika, jotka haluan parantaa. Mutta kun lajini on suunnistus niin pelkkä juoksu ei riitä ja taidolliselta puolelta suorituksen hallinta tulee olemaan se suurin porkkana ja haaste jonka kimppuun käyn.

Nyt yritetään viettää "ylimenokautta" ja muutaman viikon päästä aletaan sorvaamaan taas niin sekä isommalla kuin myös terävämmälläkin taltalla!

Elna piirsi kuvan ensi kesältä. Olen kuvassa kolmospallilla,
mutta neiti 5-vee tarkensi, että äiti voitti.

Mielenkiinnolla odotan kuinka kuva toteutuu ensi kesänä.