Varokaa jäätä!

Lapsuuden mieleen painuneimpia ohjelmia Pikku Kakkosessa oli jäävaroitus. Ohjelmassa varoitettiin aina syksyn-alkutalven aikana heikoista järvien jäistä. Jäävaroitus alkaa olemaan jälleen hyvinkin aiheellinen ohjelma.


Mä haluan varoittaa myöskin jäästä, nimittäin teiden pinnoilla olevasta jäästä.

Tie ei näytä olean paksun jään peitossa,
mutta liukas oli.

Sunnuntaina lähdettiin Antin kanssa 50km pyörälenkille Heräkulma-Palsinajärvi-Holiseva-Riihijärvi-reitille. Lenkin ideana oli kiertää ja kuvata Lampien lumosta metsien mahtiin-kirjasta löytyviä luontokohteita (tästä myöhemmin lisää). Matka vain keskeytyi ennen ensimmäistä kohdetta 16km kohdalla. Antti oli viittä kilometriä aikaisemmin sanonut, että jäisellä tiellä pitää joko mennä varovaisesti tai pelleillä. Sanoin, että pelleile sinä niin minä menen varovasti. Loivassa alamäessä ohitin Antin ja menin huomaamattani 10cm jään puolelle ja silloin 25km/h vauhdista lähti pyörä alta ja lensin suoraan häntäluulleni kovaan jäiseen tiehen. Keskellä tietä kontallani ollessani tajusin, että nyt tarvitaan apua. Kipu oli kauhea ja ihteään ei pystynyt liikuttamaan. Ennen lenkille lähtöä Antti oli esitellyt juomarepustaan löytyvää avaruuslakanaa, liekö ollut kohtalon härnäämistä, mutta nyt sille tuli käyttöä, kun sen sisällä odottelin ambulanssia.

Tässä tarinassa näyttää olevan onnellinen loppu. Röntgenkuvissa ei löytynyt murtumaa. Istua pystyn pieniä hetkiä tietyssä asennossa, kävely onnistuu. Mutta kaikista helpointa on olla pitkänään. Kipuja tietenkin vielä on, mutta uskon ja toivon että ne alkaa päivä päivältä helpottamaan.

Syy miksi tästä kirjoitin on, että varokaa jäätä, niin heikkoja kuin vahvoja, niin järvissä kuin maastossakin, jää on liukasta!

Enpä ollut ennen ambulanssikyytiä kokenutkaan.
Hyvää kyytiä oli, mutta en taho ottaa tavaks.