Polkupyörätunaroinnin jälkeen meni viikon verran pääsääntöisesti makuuasennossa. Seuraavalla viikolla pääsin liikkumaan jumpaten, vesijuosten sekä polkien kuntopyörällä missä jalat veivaa kropan edessä, maisemat ei toki näissä liikuntamuodoissa paljoa vaihtuneet, mutta tuntu hyvältä saada hikeä pintaan. Kun kaatumisesta oli kulunut reilut kaksi viikkoa niin pääsin pikkasen juoksemaan, juuri sopivasti JNC-finaaliin Jyväskylän Paviljonkiin. JNC eli Jyväskylä Night Challenge on tarjonnut nyt syksyllä meille suunnistushulluille pimeässä (lamput päässä) tapahtuvaa sprinttisuunnistusta. Muilla kerroilla paineltiin menemään pihalla, mutta vikalla kerralla kirmattiin Paviljongin sisällä. Ja hauskaa oli!
Viime viikonloppuna palasinkin rytinällä sorvin ääreen. Vuorossa oli maajoukkue-leiri Pajulahden urheiluopistolla. On muuten loisto paikka tuo Pajulahti! Tuntui oikein mukavalta leireillä ja päästä taasen harjoittelun makuun. Vaikka kevensin suunnitellusta ohjelmasta lauantai-aamupäivän vauhdikkaamman juoksun pyöräilyyn ja jumppa-juoksutekniikkaan niin jaloissa kyllä tuntee monessa kohtaa leirin antimet. Perjantain Rami Virlanderin ohjaama juoksutekniikka ja lauantai-iltapäivän radalla tehty 7*1000m juoksu teki tehtävänsä. Tämmöset jalkojen juntturat tuntuu nyt vaan mukavilta ja ne kyllä sulaa pois. Erityisen iloinen olen kun leirin rasitukset ei tunnu lantiossa ja häntäluussa. Nyt uskallan pyyhkiä mielestäni pyöräkaatumisen ja sen aiheuttamat ongelmat. Treenit kutsuu, JES!!!
 |
| JRV:lta oli hyvä edustus Pajulahden viikonlopussa: kuvasta puuttuvat SuHu-ryhmäläiset Helmi ja Topias, nuorten maajoukkueen Hilla, Miksu, Inka, Aarni, Samuli ja Lassi sekä aikuisissa mä. Huippua! |
Käsittämätön tilanne, että JRV:n ja nykyisen seurani KS:n nuoret muodostava lähes puolet nuorten maajoukkueesta! Seurojemme nuorisovalmentajille ja seuratoimijoille voi nostaa hattua. Iso merkitys on sinullakin Merja. Paluu kasvattajaseuraan antaa upean signaalin nuorille. Aina ei ole tarpeen lähteä virvatulien perään.
VastaaPoista