Urheilu on tunteita!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Leiriltä kotiin ja perustreenin pariin

Neljän viikon päästä MM-kilpailut on täydessä vauhdissa. Tuntuu että kisat on jo lähellä, mutta toisaalta tässä on vielä monen monta hyvää treeniä aikaa virittää ihteään, onneks.

Keskimatkan kisa


Viime viikolla palailtiin viikon leiriltä Norjan Sarpsborgista. Leiri oli kaikin puolin onnistunut. Alkuunsa suunnistusta ja oleellisten kohteiden näkemistä kartalta piti hakea ja suunnistus ei ollut nautittavaa. Vanha maajoukkuetoverini "Hamppi" Huovila sanoi, että muutama suunnistus siinä maastotyypissä ja sieltä se lähtee, ja totta konkari puhui. Neljäs suunnistus oli keskimatkan kisa (samalla Norjalaisten MM-katsastus) ja voi että mä nautin kun suunnistus toimi! Tai jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin nautin yleisörastille asti, siinä kohtaa olin kisassa toisena. Otin loppulenkin alussa huomaamattani vähän liikaa maitohappoa korvien väliin ja ajatus alkoi katkeilla ja tein kahdelle seuraavalle rastille yhteensä 2minuuttia pummia. Onneks tässä on vielä aikaa MM-kisoihin ja voin tehdä mielikuvissani loppuun asti onnistuneen kilpailun.

Näiden viimeisten viikkojen aikana aijonkin käydä mielikuvissani läpi kaikki tulevat MM-starttini. Fyysisellä puolella ollaan palattu perusharjoittelun pariin eli pitkä, puntti, kova/reipas ja lepo/kevyt-rytmitykseen ja sekaan aamulenkkejä, jumppaa, hyppyjä ja huoltoa. Suunnitelmissa on myös muutamia suunnistuskisoja ja -treenejä.

Käytiin haistelemassa merituulta saaristossa.
Tulevien MM-kisojen ajatteleminen antaa mukavaa kutinaa vatsanpohjaan. Jostain syystä MM-viesti pistää tässä vaiheessa eniten niitä perhosia mahaani. Mietin, että minkä takia? Tottahan se on, että paineita on niin ihteltä kuin ulkopuolelta. Mitali on luonnollisesti tavoite. Mutta sama tilanne on henkilökohtaisissakin kisoissa. Enkä ole ekaa kertaa viestijoukkueessa, mutta fakta on sekin, että kokemuksesta voi olla jossain tilanteessa hyötyä, mutta joka ikinen kerta kun saa kartan käteensä se työ täytyy tehdä uudestaan. Ehkä jännitystä lisää se, että suoritukseni vaikuttaa myös joukkuetovereideni viestiin. 

Jännitys on hyväksi ja olen oppinut tykkäämään siitä kaverista. Se auttaa aisteja herkistymään. Se on kuitenkin vain hetkellistä ja silloin kun jännitys on pahiten päällä odottelen vain ajan kulumista ja mehtään pääsyä. Eli aivot narikkaan->muihin ajatuksiin. Jännitykseen en saa jäädä kieriskelemään, enkä antaa sen vallata mua kokonaan, koska jännitys voi myös mennä lihaksiin asti. Tämän takia käyn hyvissä ajoin ennen MM-kilpailuja myös tulevan MM-viestin osuuteni läpi mielikuvissa. Haen ajatuksiini mahdollisia tilanteita kilpailun aikana sekä muistelen aikaisempia kilpailuja. Tätä kautta uskon löytäväni ihtelleni rauhaa MM-viestin ajatteluun(kin). Itse kisassa ei tulla tekemään mitään ihmetemppuja vaan tärkeintä on tehdä sitä omaa työtä ja luottaa siihen mitä tekee. Hyvin yksinkertaista ja sama kikka toimii kaikissa kisoissa. :)
Voin fiilistellä aamukahvilla kiikustuolissa
 tulevia MM-kisoja Norjassa käydyn
pitkän matkan kisan 5. sijan palkintomukista.