Svengiä

Viikonloppuna kisattiin Lahti-Suunnistus ja paikalle oli saatu kattava kattaus kovia suomalaisia naissuunnistajia. Viikonlopun kisamaastossa eli Hälvälän supikoissa suunnistettiin Jukolan viesti vuonna 2018. Silloin en tehnyt askeltakaan virhettä, koska etenin aloitusosuuden kävellen, Urho oli syntynyt kolme viikkoa aikaisemmin. Tällä kertaa kisasin Hälvälässä juoksemalla ja niitä turhia askeleitakin mahtui matkalle.

Urholle maistui kisakeskuksen mustikat.

Lauantaina kisattiin pikamatkalla. Puoleen väliin asti suunnistuksessa oli hyvä rytmi, mutta sitten hukkasin rumpukapulani ja loppumatkan vetelin nuotin vierestä. Pummia tuli useita minuutteja ja tuloslistalla löysin ihteni sijalta 11., yli 5minuuttia Venlan perässä. Se siitä kokonaiskisan voiton tavoittelusta.

Lauantai-iltana reväytettiin ja lähdettiin ukkokullan kanssa Akuliinaan Steve´n´Seagulssin keikalle. Ja sieltä löytyi rytmiä!Ja naurua! Ja iloa! OuJeah! Ostin keikalta paidan lisäksi uuden "kisapipon" Hermannin hatun, tyylikäs!

Sunnuntaina kisat jatkui keskimatkalla. Ja svengiä löytyi suunnistukseen! Välillä kovempaa, välillä hiljempaa ja välillä piti ihan pysähtyä. Rumpukapulat pysyi käsissä, nuotit matkassa, eikä sointi falskannut kuin yhdellä oravapolkurastilla.



Kisan jälkeen myös tuloslistalla oli nuotit kohdillaan. Kokonaiskisassa pääsin nousemaan jaetulle kolmannelle sijalle.

Oliskohan jatkossakin mahdollista päästä hyvälle keikalle kisaa edeltävänä iltana?

"MM-viikko" takana

Jos maapallo pyörisi edelleen vanhaa rataansa niin viime viikolla oltaisiin kisattu suunnistuksen sprinttimatkojen MM-mitaleista. Onneksi kotona ja varsinkin kotona Suomessa on hyvä olla.
Viime(kin) viikolla viikon vauhdikkaimmat treenit oli tiistaina, torstaina ja lauantaina. Ja juuri niinä päivinä MM-kisoissa olisi ravisteltu jyvät akanoista.

Kisaturnee olisi aloitettu tiistaina sprinttiviestillä. Minun ohjelmassani oli radalla rallattelua 3*1600m verran ja vauhtina oli kivaa vauhdikasta eli suunnitelmissa oli juosta 3.45/km eli 6minuutin vetoja, mutta tossu nousi rivakammin ja viimeinen veto oli 5.38. Parin tunnin palauttelun jälkeen vuorossa oli JRV:n suojalkapalloa. Ja sehän vasta olikin hauskaa!

Pelin jälkeen minäkin uskaltauduin Antin ja Oton seuraksi pohjattomaan suonsilmäkkeeseen.

Ihan näin märkää ei koko pelikenttä onneksi ollut.

Pelikentän vieressä sijaitsee lampi, sekin meidän mielestämme pohjaton.

Sinne oli hyvä huuhtoa enimmät turpeet.

Torstaina MM-kisat olisi jatkuneet knock-out sprintillä. Haastoin Oton kanssani meidän omalle "knock-out"-lenkille. Eli mä juoksin ja Otto fillaroi.

Lenkki kulki vaihtelevilla alustoilla: alkumatka vedettiin mäkisillä mehtäautoteillä, sieltä siirryttiin kohtuu tasaiselle asvaltille ja loppuvedot tapahtui Oinaalan urheilukentän tasaisella tartanilla. Alkuverkkojen jälkeen juoksin tunnin (14.7 km) vauhdikkaammin eli 20min aerobkynnyksellä + 20min VK1+ 20min VK2 sekä tähän päälle radalla 6*200m (34s->32s). Yhteensä kilsoja tuli 23.

Oli hauska kiihtyvä treeni ja treeniseuralla vitsejä riitti ja vielä loppumatkasta Otto haastoi mut hippasille pyöränsä selästä, jäin hipaksi. 😊 

Loppuverkan ajaksi yritin liftata Oton kyytiin, ei ottanut...

...mutta eipä keulijan kyydissä olisi pysynytkään.

Lauantaina MM-turneen olisi päättänyt henkilökohtainen sprinttikisa. Juoksin "korvaavana" "kisana" hyvinkin tutulla Oinaalaan urheilukentällä 5*1000m. Kovasti olisin (taas kerran) halunnut juosta kovempaa, mutta vedot kulki aikaan 3.30 ja viimeiselle vedolle sain kirrattua vauhtia ja kello pysähtyi 3.16 kohdalle.

Aamulla lastenohjelmia kahtoessani harmittelin mielessäni kun joudun lähtemään yksin kentälle ja muu perhe jää kotia. Iloiseksi yllätyksekseni lapset ilmoittivat, että he lähtevät mukaan. Lähdettiin sitten koko perhe ja kyllä tuli hyvä fiilis kun oli omat kannustajat mukana.

Siihen treeniin ja hyvään fiilikseen oli mukava päättää viikon kovemmat harjoitukset. MM-kisat päättyvät aina bankettiin eli juhliin. Vietettiin lasten kanssa illalla omaa bankettia lettujen, vohveleiden, tuoreiden mansikoitten, jätskin ja kermavaahdon merkeissä.

Pientä kisailua rakkaitten kannustajien kanssa.

Kävipä kerran sunnuntaina

Niin mitäpä silloin kävi?

Päivä aloitettiin pitkällä, mun mittapuulla tosi pitkällä maastopyörälenkillä...

...hulvattomassa herraseurassa, tottakai. 😊

Suurin osa matkasta oli pieniä ja hyvinkin haastavia sekä teknistä ajoa vaativia polkuja...



...matkalle osui myös helpompaakin alustaa.

Eikä matkan aikana sattuneet pienet kaatumiset tai jopa uinnit haitanneet yhtään.
Oli hurjan hauska lenkki!

Päivän aikana Ilo, Keba ja Ruusunen pääsivät doping-testin virallisiksi valvojiksi.
(Kuvassa olevat tiskirätti ja kengännauhat on "palkkio" onnistuneesta testistä,
eikä tiskirättiä käytetty pyyhkimiseen, kuten eräs ystäväiseni luuli. 😊😊😊 )

Doping-testi oli onneksi ohi parissa kymmenessä minuutissa ja päästiin
Pykälän majalle uimaan ja saunomaan. Eikä haitannut sadekelikään mummua ja nuorisoa pulikoimisissa.

Ja mikäs sen parempi päätös sunnuntaille kun kylpemisten jälkeen
nuotion ääressä rentoutuminen (ja tankkaaminen).
Oli kiva päivä!