Viikonloppuna kisattiin Lahti-Suunnistus ja paikalle oli saatu kattava kattaus kovia suomalaisia naissuunnistajia. Viikonlopun kisamaastossa eli Hälvälän supikoissa suunnistettiin Jukolan viesti vuonna 2018. Silloin en tehnyt askeltakaan virhettä, koska etenin aloitusosuuden kävellen, Urho oli syntynyt kolme viikkoa aikaisemmin. Tällä kertaa kisasin Hälvälässä juoksemalla ja niitä turhia askeleitakin mahtui matkalle.
 |
| Urholle maistui kisakeskuksen mustikat. |
 |
Lauantaina kisattiin pikamatkalla. Puoleen väliin asti suunnistuksessa oli hyvä rytmi, mutta sitten hukkasin rumpukapulani ja loppumatkan vetelin nuotin vierestä. Pummia tuli useita minuutteja ja tuloslistalla löysin ihteni sijalta 11., yli 5minuuttia Venlan perässä. Se siitä kokonaiskisan voiton tavoittelusta.
 |
Lauantai-iltana reväytettiin ja lähdettiin ukkokullan kanssa Akuliinaan Steve´n´Seagulssin keikalle. Ja sieltä löytyi rytmiä!Ja naurua! Ja iloa! OuJeah! Ostin keikalta paidan lisäksi uuden "kisapipon" Hermannin hatun, tyylikäs!
Sunnuntaina kisat jatkui keskimatkalla. Ja svengiä löytyi suunnistukseen! Välillä kovempaa, välillä hiljempaa ja välillä piti ihan pysähtyä. Rumpukapulat pysyi käsissä, nuotit matkassa, eikä sointi falskannut kuin yhdellä oravapolkurastilla.
Kisan jälkeen myös tuloslistalla oli nuotit kohdillaan. Kokonaiskisassa pääsin nousemaan jaetulle kolmannelle sijalle.
Oliskohan jatkossakin mahdollista päästä hyvälle keikalle kisaa edeltävänä iltana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti