Urheilu on tunteita!

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Kausi ohi

Niin se vaan tämäkin kausi lirvahti loppuun, ja nyt tuntuu että vielä aikas nopeasti.


Kuten arvata saattaa kausi oli hyvin vaihteleva, välillä onnistuttiin ja välillä ei.
Päällimmäisenä negatiivisena asiana mieleen jäi meikäläisen "valjuus" MM-kisoissa. Kyllähän se ilkeeltä tuntuu kun ei kauden pääkisoissa saa henkisesti ja fyysisesti niitattua parastaan pihalle. Miinus merkkisiksi tunteiksi voidaan laskea myös SM-sprintin rastin väliin jääminen ja sen kun sama temppu meinasi toistua heti seuraavassa kisassa eli Sveitsin maailmancupin keskimatkalla. Vaikka toisaalta nyt mua jo vähän huvittaa se, että "osaan" tommosiakin temppuja tehdä silloin kun olen kunnolla uppoutuneena suoritukseeni.


Onneksi näin kauden päättyessä mieleen nousee eniten ne loistavia "kiksejä" antaneet kisat: Venlojen viesti, MM-katsastukset juhannuksena, sprintin MC-katsastus Jyväskylässä, SM-pitkä matka ja maailmancupin sprintti Sveitsissä. Näitä kisoja yhdistää se, että kirmasin suoritustani läpi omassa kuplassani eli suoritus tuli selkärangasta ja mä painelin menemään sopivalla itseluottamuksella rastilta toiselle, koko radan. Kyllähän niitä loistavia kisaan uppotumisia oli enemmänkin, mutta ne ei kestäneet maaliin asti. Yksi tavoite tälle kaudelle oli tämä omaan kuplaan uppoutuminen. Ja juuri siitä olenkin erityisen iloinen, että flow-tilassa suunnistamista tuli kauden aikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämän ominaisuuden nappaan takataskuuni mukaan, kun käännän suunnistustossujeni kärjet kohti ensi kautta.
Pyysin Elnaa piirtämään kuvan jossa menen mehtästä kaupunkiin suunnistamaan.
Ja tässä taiteilijan teos. Neiti laittoi mut suunnistamaan vesisateessa,
tarkkana on tyttö ollut, sehän on mun lempikeli!
Ensi kauden suunnitelmat on vielä pohdinnan alla.
Sen tiedän jo tässä vaiheessa että "ens kauella" tämän Jämsän Ämmän tulee juosta kovempaa kuin koskaan ja sitä odotankin jo innolla. Koskaan en ole juossut kilometriä alle 3min, en kyllä ole montaa kertaa yrittänytkään pelkkää kilometrin ennätystä tehdä. 5000m ennätys on 17.16 ja sen haluan painuvan alle 17minuutin. Siinä muutama aika, jotka haluan parantaa. Mutta kun lajini on suunnistus niin pelkkä juoksu ei riitä ja taidolliselta puolelta suorituksen hallinta tulee olemaan se suurin porkkana ja haaste jonka kimppuun käyn.
Nyt yritetään viettää "ylimenokautta" ja muutaman viikon päästä aletaan sorvaamaan taas niin sekä isommalla kuin myös terävämmälläkin taltalla!
Elna piirsi kuvan ensi kesältä. Olen kuvassa kolmospallilla,
mutta neiti 5-vee tarkensi, että äiti voitti.
Mielenkiinnolla odotan kuinka kuva toteutuu ensi kesänä.


tiistai 1. lokakuuta 2019

Isolla tunteella Sveitsissä

Edellisessä bloggailussani olin mieli mustana keskimatkalla tekemäni vieläkin järkeen käypättömän mokan takia. Myös keskarin jälkeisenä päivänä käydyssä knock-out sprintissä neljännesfinaaliin jääminen iski tunteisiin maalissa niin pahasti, että kroppa purki pettymystään kyynelien avulla. Molemmissa kisoissa oli niin paljon hyvää ja ennen kaikkea se fiilis ja nälkä mikä mulla oli tehdä hyvää suoritusta sekä myös tulosta. Jotkut kilpailut vain sytyttää enemmän kuin toiset ja nyt liekki roihusi isollaan!

Sunnuntaina käyty kauden kolmannen MC-kierroksen vika kisa pisti myös kyyneltä silmään, mutta tällä kertaa onnistumisesta, luojan kiitos! Kaksi kertaa kun oli viikonlopun aikana ladannut ihtensä ja paukut oli ns. jääny piipuun, niin onneksi kolmannen latauksen jälkeen tuli osumaa maaliin asti. :)

Kilpailun johtajan tuolilla oli oikein mukava istuskella!
3.6 km ja 20 rastin radalla käytin aikaa 15.05. Voittaja (lähes voittamaton) Ruotsin Tove Alexandersson ravasi radan 47 sekuntia nopeammin. Pronssi oli kutkuttavan lähellä neljän sekunnin päässä. Olin siis 6. Niitä neljää sekuntia en kuitenkaan halua jossitella, vaan olen edelleen yhtä iloinen, kuin silloin kisan jälkeen, kun sain seurata kilpailua 40 minuuttia johtajan tuolilta.


Hyvän kansainvälisen sprintin jälkeen on mukava suunnata katseet kohti ensi vuotta, sprinttivuotta.
Vielä ei kuitenkaan ole mitta täysi ja takki tyhjä suunnistuksesta. Paukkuvarastoa saa onneksi vielä tyhjennellä syksyn aikana Hervoton-suunnistuksessa, SM-erikoispitkillä, Halikko-viestissä sekä Jyväskylän seudulla kisattavassa JNC-sprintticupissa ja jospa vielä yöiltarastien lisäksi pääsisi yölliseen Kurko-cuppiinkin.

Olen tänä vuonna maajoukkueessa nauttinut "lapsellisemmasta" fiiliksestä kuin aikaisemmin. Aikaisemminkin minulla on ollut omia lapsia mukana, mutta tänä vuonna on kaksi muuta pientä "maajoukkuelasta" ilostuttanut reissuja. Tässä alla pari kuvaa ja video meidän perheen pienestä matkaajasta, joka tietää jo miten hommat lentokentällä toimii.

Ihan ei koko matkaa kentällä jaksa vielä
kävellä, sillon on hyvä tutustua ihmisvilinään
kärryn kyydissä.

Lentokoneen tarkkailija
Lentokentän tädille tarttee näyttää lippu
ennen koneeseen menoa.
 Vaikka videolla näyttää ettei pieni mies mene koneeseen niin sinne mentiin reippaasti askeltaen.