Kisakausi avattu-mutta mikä laji?

Kävin tänään avaamassa kisakauteni. Kauniissa suomalaisessa puhtaassa luonnossa kyllä kirmattiin, mutta käessä ei ollut karttaa ja reittikin oli merkattu. Eikä jalassa ollut suunnistuskengät vaan villasukat, kyllä villasukat!!!

Siskokset valmiina starttiin!

Orivedellä kisailtiin ensimmäistä kertaa villasukkajuoksun SM-kisat. Mahtava tapahtuma! Markkinameiningin sekä 6 ja 3kilometrin sarjojen lisäksi kisaamaan pääsi joukkueet, seniorit ja mikä parasta myös lapset. Ja mikäs laji voisi mulle sopia paremmin, kun juoksemisen ja luonnon lisäksi nautin suunnattomasti villasukkien neulomisesta. Siellä sitä kirmailtiin pienillä lumipoluilla ja näin tasa-arvon aikana miehet ja naiset samassa sarjassa. 

Serkukset Katriina ja Elna valmiina starttiin!

Oli kyllä vapauttavaa hilpattaa menemään ilman kenkiä ja alamäissä eroa kengät jalassa juoksuun ei huomannut, mutta ylämäissä joutui vähän testailemaan, että millä askeleella sinne sukan alle saa parhaan pidon.

Kisavarustukseen kuului paksu juoksusukka,
vettäpitävä sukka ja päällimmäisenä villasukka.

Treenaaminen näitä kisoja varten jäi kahteen 3km villasukkientestauslenkkiin ja nyt odotankin mielenkiinnolla mitkä kaikki lihakset ilmoittaa olemassa olostaan tuon kuuden kilometrin lumirallattelukisan jälkeen.



Hopii ei oo häpii! ; )

Oli hienuu ottaa SM-hopii-mitali vastaan itse Juha Miedolta!

Tässä vielä kolmen kärki mun sarjasta:

6km sarja:
1. Joonas Kuisma, Tampereen Maratonklubi, aika 27.52.81
2. Merja Rantanen, aika 29.43.23
3. Eero Markkila, aika 29.49.00 

Miten Mersu kulkee?

Nyt on kaksi viikkoa talossamme kipittänyt kaksi nelijalkaista, tai no ehkä isomman menoa voisi kuvailla enemmänkin kopsutteluksi, Antti kun kulkee keppien kanssa. Mukavasti on toipuminen edistynyt ja nyt kaikki näyttää hyvältä. Kiitokset kaikille meitä tsemppisanoilla ja -viesteillä muistaneille.

Urhoa ei takana näkyvä juoksumatto
 ja valjaat suuremmin hetkauta.
Mutta kuten videolta voi nähdä niin
 äitille ne aiheuttaa isojakin (tuskan) tunteita.

Viime viikolla kävin himoitsemissani testeissä KiHulla (kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus) Jyväskylässä. Ja se oli niin kivaa! Nyt tiedän, että kropassa on kaikki kunnossa ja erityisesti mieltä ilahdutti kun lääkäri kertoi, että keuhkot on ok. Sitä kun on pelännyt, että jättikö kodissamme ollut homevaurio jälkensä keuhkoihin, mutta näyttää siltä, että sain niistä ajoista "muistoksi vain" herkän nenän, joka reagoi herkästi mm hajuvesiin.

Mattotestissä selvitetyissä kynnysvauhdeissa olen tällä hetkellä karkeasti sanottuna sen 15-30s hitaampi kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Ja maksimialue sekä myös nopeus ovat vielä nukuksissa. Harjoitustaustaan nähden tulokset oli täysin odotetunlaiset. Tärkeintä olikin saada selville kropan tilanne ja esim. harjoittelua varten tietoon kynnyssykkeet sekä saada vertailukohta seuraavia testejä varten. Laskeskelin viime vuoden juoksukilometrit ja niitä oli huikeat 230 ja harjoitukset/kisat missä on menty kovilla sykkeillä pystyy laskemaan kahden käden sormilla.

Nopeuden nukuksissa oleminen tuli hyvin selväksi voimatestissä, jossa testaaja-Jussi karjaisemalla yritti antaa lisäbuustia ja -nopeutta, mutta eihän se lihas nopeasti toimi jos se on saanut vedellä hitaasti vuoden verran. Sama homma oli MART-testissä, missä juostiin 10*150m kovenevalla vauhdilla, ei viimeisessä vedossa enää löytynyt sitä "kuuluisaa" loppukiriä.

Vaikka kunto on tällä hetkellä normaalista tilanteesta jäljessä niin silti minä sekä valmentajat ollaan luottavaisin mielin. Nyt kun saadaan hyvää perusharjoittelua alle ja lisänä punttisalilta voimaa sekä hyppelyiden avulla herätellään nukkuvia lihassoluja, niin hyvä tästä tulee.