Nyt on kaksi viikkoa talossamme kipittänyt kaksi nelijalkaista, tai no ehkä isomman menoa voisi kuvailla enemmänkin kopsutteluksi, Antti kun kulkee keppien kanssa. Mukavasti on toipuminen edistynyt ja nyt kaikki näyttää hyvältä. Kiitokset kaikille meitä tsemppisanoilla ja -viesteillä muistaneille.
Urhoa ei takana näkyvä juoksumatto ja valjaat suuremmin hetkauta. Mutta kuten videolta voi nähdä niin äitille ne aiheuttaa isojakin (tuskan) tunteita. |
Mattotestissä selvitetyissä kynnysvauhdeissa olen tällä hetkellä karkeasti sanottuna sen 15-30s hitaampi kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Ja maksimialue sekä myös nopeus ovat vielä nukuksissa. Harjoitustaustaan nähden tulokset oli täysin odotetunlaiset. Tärkeintä olikin saada selville kropan tilanne ja esim. harjoittelua varten tietoon kynnyssykkeet sekä saada vertailukohta seuraavia testejä varten. Laskeskelin viime vuoden juoksukilometrit ja niitä oli huikeat 230 ja harjoitukset/kisat missä on menty kovilla sykkeillä pystyy laskemaan kahden käden sormilla.
Nopeuden nukuksissa oleminen tuli hyvin selväksi voimatestissä, jossa testaaja-Jussi karjaisemalla yritti antaa lisäbuustia ja -nopeutta, mutta eihän se lihas nopeasti toimi jos se on saanut vedellä hitaasti vuoden verran. Sama homma oli MART-testissä, missä juostiin 10*150m kovenevalla vauhdilla, ei viimeisessä vedossa enää löytynyt sitä "kuuluisaa" loppukiriä.
Vaikka kunto on tällä hetkellä normaalista tilanteesta jäljessä niin silti minä sekä valmentajat ollaan luottavaisin mielin. Nyt kun saadaan hyvää perusharjoittelua alle ja lisänä punttisalilta voimaa sekä hyppelyiden avulla herätellään nukkuvia lihassoluja, niin hyvä tästä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti