Urheilu on tunteita!

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

SM-ep kultaa

Eilen lauantaina kisattiin Orivedellä erikoispitkienmatkojen Suomenmestaruuksista. Yhteislähdöllä lähdettiin ja matkaa oli linnuntietä mitattuna 17.2km. Sain kunnian olla sarjani D21 nopein ja aikaa mehtässä kulutin 2.09.40. 

Maasto ei päästänyt suunnistajia helpolla: maastopohjasta löytyi raskautta, rastiväleillä sai olla huolellinen ja rasteja oli sijoitettu tarkkaa suunnistusta vaativiin pisteisiin. Mutta kiitos ratamestarin pääsimme muutaman kerran myös teitä pitkin juoksemaan. Oman haasteensa kisaan toi kylmä ja märkä keli. Todellista suunnistusta kaikkine elementeineen. Nautin!

Kisa lähti mukavasti käyntiin. Sain oman korvien välini nöyrään, matkan pituutta kunnioittavaan moodiin. Alkumatkan pyrinkin ottamaan mahdollisimman kroppaa säästävästi. Mielessä kun oli useamman kerran tapahtunut hyydähtäminen, osittain energian imeytymättömyyden takia. Tällä kertaa maha ei pistänyt hanttiin ja sain nauttia suunnittelemani energiageelit matkalla. Ensimmäisten hajontalenkkien jälkeen huomasin, että porukka on harventunut aika paljon. Matkan edetessä porukka harveni vielä lisää. Oma suunnistustatsi tuntui hyvältä ja sain poimittua toisenkin hajontarastiryppään rastini mukavasti. Kropassa meinasi väsy ruveta iskemään ja tsemppasin korvien väliä kovasti, ettei se tee väsyneenä mitään hölmöjä ratkaisuja. Toka vikalle rastille sai juosta pitemmän pätkän tietä ja edellä ei näkynyt oman sarjalaisia. Pikkasen teki mieli ajatella, että olisiko sieltä tulossa SM-kultaa. Mutta eihän siitä liikaa voinut unelmoida, koska vielä oli muutama rasti poimittavana. Viimeisellä rastilla kuulin olevani kärki ja sain kajauttaa ilmoille voittajan ilonkiljahdukset. Liekö huudahdus kuulunut 2,5 min perässäni tulleiden kanssakilpailijoiden korviin asti.

Iloinen voittaja!
Kuva: Timo Mikkola
Kausi on mahtava päättää loistavan suunnistussuorituksen ansiosta tulleeseen Suomenmestaruuteen. Seuraavan "kisani"  käyn vain ja ainoastaan ihteni kanssa. Kisa-alueena toimii omat aivoni ja myös sydämen puolella on muutama rasti. Siinä "kisassa" ei ole voittajaa eikä häviäjää. Maalissa minua odottaa vastaus siihen kysymykseen jatkuuko huippu-urheilu-urani vielä yhden vuoden vai hyppäänkö letkasta ja siirryn "normaaliin" elämään. Tämä "kisa" on yksi urani vaativimmista ja sitä olen osittain käynyt koko kesän ajan. Välillä olen jo luullut löytäväni maaliin, mutta aina on eteen tullut tiheä pöheikkö tai naminami-avokallio ja olen hairahtunut valitsemaltani uralta. Toivon, että olisin tässä "kisassani" jo lähellä maaliviitoitusta. Mutta aika näyttää milloin pääsen kirmaamaan maalisuoralle. 😊

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Tahdon

10102020 Tahdon!

Tapahtui lauantaina 10102020 Jämsänkoskella
(Kuva: Juha Valta)
 


Nuorin ja vanhin perheemme miehistä alttarilla odottamassa...
(Kuva: Anoppi Anttonen)

 ...meitä.
(Kuva: Sami Anttonen)

Olen vuosikymmeniä sitten sanonut, jos joskus menen kirkossa
naimisiin niin toivon isosiskoni Maaretin laulavan Lintu ja Lapsi-kappaleen.
Lauantaina tämä haaveeni toteutui.
(Kuva: S.Anttonen)

Ja laulu upposi syvälle sydämeeni.
(Kuva: S.Anttonen)

Vihkimisen jälkeen morsiamenkin jännityssyke rupesi laskemaan. 
Vihkipappimme Sanna Loimusalo antoi vielä viime hetken "vinkkejä"
yhteiselle matkallemme ennen kuin...
(Kuva: J.Valta)

...poistuimme Jämsänkosken kirkosta avioparina lehtisateeseen.
(Kuva: S.Anttonen)

Ihanalle juhlapaikallemme Jämsän Juokslahdella sijaitsevalle
Savion Hoville sai kulkea sulhasen ideoimien kylttien mukaan.

"Pöhelö pariskunta sekä höperöt kakarat"
(Kuva. J.Valta)

Seremoniamestari Maaret oli ideoinut ihanan tunteikkaan ja yllätyksellisen ohjelman. Saimme nauttia humoristisista sekä sielun sopukoihin uppoavista musiikkiesityksistä, Kiitos niistä musiikintaitajat: Maaret, Mia, Tia, Janette, Elli, Iida, Helmi ja Katriina, sekä koko juhlaväestä koostunut kuoro.
(Kuva: S.Anttonen)

Välillä piirsimme silmät sidottuina toisistamme kuvat.
(Kuva: J.Valta)

Välillä kerroimme mielipiteemme yhteisistä asioistamme.
(Kuva: S.Anttonen)

Lopulta "päätettiin" kuka jatkossa määrää kaapinpaikan.
(Kuva: S.Anttonen)

Hääpäivä sisälsi paljon tunteita ja kyyneliltäkään ei voinut välttyä. 
(Kuva: S.Anttonen)

Suunnistus näkyi myös himppasen häissämme.
Mahdolliset häämuistamiset toivoimme säästöpossurastilippuun
(jonka aukko on mopon mäntän muotoinen)
koko perheemme yhteistä Ylläksen häämatkaamme varten.
(Kuva: J.Valta)

Hääkakkuamme koristi Katri Mäkisen taituroima koriste.
(Kuva: S.Anttonen)

Hääparin tähän mennessä yhdessä taivaltama matka kerrottiin kartan avulla.

Juhlissa oli lisäksi kaksi rasteja sisältävää karttaa Savion Hovilta eli juhlapaikalta.
Kartat oli nimetty Lapset sekä K-18, ja rasteilta löytyi kartan nimeen sopivia
juttuja karkeista, poppareista yms K-18 juomiin asti.



Illan bändinämme oli loistavat Aapo ja Miska! Häävalssinamme kuultiin Jarkko Martikaisen ihana "Valssi tanssitaidottomille". Kappale osui meille kuin nenä päähän ja mielestäni laulussa on se sanoma jonka haluan yhteisellä taipaleellamme muistaa jatkossakin:

"Siksi muita selitysten syitä kuule et:
Vain toisilleen on mies ja nainen
Ja vain toisilleen tilivelvolliset
Tällä matkalla, jossa näin
Ylämäessä tönin sua eteenpäin,
Alamäessä vauhtias` jarrutan...
Vaikken kanssasi tanssimaan oppinut,
Opin enemmän: opin sinut."

Alla olevalla videolla anoppini kuvaamana valssimme alkupuolikas.


Edellä mainittujen lisäksi haluan kiittää ompelija Anastasia Lahtea pukuni muokkaamisesta juuri minulle sopivaksi, Hiusvillan Tarja Niemistä unelmakampauksestani, Kauneuskeskus Pirjoa kauniista meikistäni sekä KukkaWalon Niina-Nooraa hääkimpustani joka oli soma kuin karkki! 

Erityiskiitos äitille ja isille, te teitte juhlamme mahdolliseksi! 


(Kuva. S.Anttonen)