Lomaa, juoksua, kisaa

Blogi sai viettää muutaman viikon kesäloman, minä tyydyin kahteen päivään. Kävimme minilomalla Hämeenlinnassa. Sen loman huipennus oli Hugo-park eli seikkailupuisto, jossa pääsimme kiertämään erilaisia puissa olevia ratoja 1-20m korkeudessa. Elna ja Urhokin kiersivät ratoja neljän metrin korkeuteen asti, mä vähän korkeammalla, mutta tyydyin 10 metriin, Otto ja Antti porukan huimapäinä nousivat myös 20 metrin radoille. Iso suositus tälle paikalle jo ihan senkin takia, että koko perhe pääsee menemään yhdessä ja jopa 2-vuotias alle metrin mittainen saa olla mukana.

Valmiina korkeuksiin.

Toinen suositeltava retkipaikka on Juupajoen rotko. Kilometrin mittainen reitti sisältää korkeuseroja ja runsaasti luonnonmateriaaleista tehtyjä metsän eläimiä ja menninkäisiä. Jännittävä ja mielenkiintoinen paikka!

 

 

Juupajoen rotkon reitti sopi hyvin myös meidän omalle "menninkäiselle".

Ja sitten urheiluun...
Treenit on sujuneet suunnitelmien mukaan ja monesti on lenkin aikana tullut todettua, että juoksu on vaan niin himputin hauskaa. Välillä on kyllä mielessä käynyt, että mikäs se mun laji olikaan kun olen suunnistanut niin vähän. Nyt siihen tulee himppasen muutosta, syksyn kisakausi lähestyy ja suunnitelmiin on sisällytetty myös enemmän suunnistusharjoituksia. Suunnistusharjoittelun määrässä(kin) on monta koulukuntaa. Monesti olen miettinyt mikä on se sopivin ja kehittävin määrä minulle. Usein olen mennyt porukan mukana ja tahkonnut ehkä minulle liikaakin niitä suunnistusharjoituksia. Ainahan suunnistustaitoa voi toki hioa ja maasto- ja materiaalipankkia sinne selkäytimeen kasvattaa. Mutta näillä kilometreillä mitä olen saanut kulkea koen että siellä selkäytimessä on jo sitä tavaraa riittävästi normaaleja suunnistusmaastoja varten. Koenkin että tärkein pointti hyvään suoritukseen on se intohimo ja tahto, sekä tärkeimpänä itseluottamus. Itseluottamusta voi hankkia monella tapaa, mulle tärkeät jutut on luottamus omaan vauhtiin sekä muutama hyvä ajatuksella tehty suunnistus. Niin, ja suunnistuskisassa tarttee muistaa, että tärkeintä ei ole juosta kovaa vaan suunnistaa sujuvasti. Eli napsu vauhdista niin rastit löytyy paremmin.


Lauantaina 8.8 sain päästellä höyryjä pihalle merkatulla reitillä, silloin järjestettiin toista kertaa TorisevaTrail Virroilla. Mä olin mukana ensimmäistä kertaa. 10,5km reitti mutkitteli mukavilla ja vaihtelevilla poluilla kera kauniiden mehtämaisemien. Välillä alla oli mehtäautotietä, välillä pehmeän napakkaa sammalpolkua ja reitillä oli myös teknisesti haastava kivikko-osuus Torisevan rotkojärvillä. Alkukiihdytyksen jälkeen sain kuudennen "paikan" miesten letkasta. Se oli hyvä paikka kuulostella omaa juoksutuntumaa. Matkan edetessä "napsin miesten päänahkoja". Ja joka kerta vähän hirvitti etten vain ahnehdi liikaa. Mutta niin ei onneksi käynyt ja sain tuuletella ekana maaliin. Kiva oli myös tehdä uusi reittiennätys.

Kohta on napakan notkeat lanteet kun rupean pyörittelemään palkinnoksi saadulla hulahulavanteella.