Urheilu on tunteita!

maanantai 24. elokuuta 2020

Makia HimosTrail

Olipahan makoisa HimosTrail, taasen kerran. Tätä tahtoo lisää! Eli viime lauantaina 22.8 kisattiin Jämsän Himoksella hulppeissa maisemissa HimosTrail-polkujuoksutapahtuma. Kisasin Extreme-matkalla eli juostavana oli 26km alustaltaan vaihtelevia polkuja, jotka sisälsi paljon ylä-ja alamäkiä sekä myös mutkia. Eli kaikkea kivaa!


Olin asettanut ihtelleni kaksi tavoitetta. Toisen niistä tavoitteista sain täytettyä ennen lähtöä, eli pääsin Pikku Kakkosen Tuomon kanssa samaan kuvaan.
(Meillä asuu nyt aika kateellinen 6-vuotias neiti, auts. :))


Ennen kisaa päästiin Maaretin kanssa poseeraamaan Tuomon kanssa!


Toinen tavoite oli (suoraan sanottuna) voittaa oma sarjani. Ennen kisaa oli siistiä tuntea pitkästä aikaa kovaa tahtotilaa ja myös jännitystä sekä kovaa kisaodotusta, ihanaa kutkutusta. Ja samalla kertaa myös luottamusta omaan tekemiseen.

Kisa lähtikin mukavasti käyntiin ja sain juosta mukavalla rytmillä miesten letkassa. Onhan se vähän arvoitus millä vauhdilla ja tuntemuksella näin pitkää polkujuoksua kuuluu vetää, tämä kun oli vasta toinen pidempi polkujuoksukisani. Mutta uskoisin, että vauhtini ekalla puolikkaalla oli ihtelleni sopiva.

Alkuvauhdit (15km) ex-maajoukkuekaverini Hampin (751) vanavedessä
ja hänen sulavaa polkujuoksuaskellusta ihastellen.
Kuva: Antti Saarimaa
Välillä herrasmiehet päästi mut veturiksi, mutta mitä mahtaa olla Hampin mielessä?! :)
Kuva: Antti Saarimaa

Reilun 15km kohdalla voittohaaveeni koki kolauksen kun takaa tuli entinen maajoukkuetoverini Fincken Anni-Maija. Ollaan mm. päästy kaksi kertaa tuulettamaan viestin maailmanmestaruutta porukalla. Niin, Fincke tuli ja Fincke meni. Ei löytynyt Rantasen ropasta paukkuja vastata voittajan vauhtiin. Askel askeleelta näin kuinka kärki karkaa. Tästä huolimatta sen viimeisen 10 kilometriäkin pyrin hakemaan poluilla hyviä ajolinjoja ja hyvää juoksurytmiä.


Ihanan pehmeää polkua. Anni-Maija "vaanii" taustalla.
Kuva: Nico Peltola
Paljakan komeilla kalliopoluilla kroppa alkoi jo olemaan aika "raato". :)
Takana 23km ja edessä viimeiset kolme kilometriä.
Kuva: Jutta Kirkkala

Maalikellon pysäytin aikaan 2.11.12, rapiat 2 minuutia voittajan jälkeen. Maalissa olin onnellisen väsynyt hopeanainen. Ja palkintojen jaon jälkeen vieläkin onnellisempi: pitkään olen miettinyt juoksujuomarepun ostamista, mutta en ole tiennyt mikä on hyvä, no nyt mulla on paras -kiitos CamelBak! Samoin olen ollut kiinnostunut testaamaan kotimaisen AarjaHealthin urheilujuomaa, nyt pääsen testaamaan. Mielessä on myös ollut uusien polkujuoksukenkien ostaminen, seuraavaksi siis Sportia Jämsään. Kiitos HimosTrail nappiin menneistä palkinnoista!
Ja suuren suuri kiitos mahtavalle talkooporukalle ja yleisölle kannustuksesta sekä kisareitillä tapaamilleni kanssakulkijoille, jotka kannustivat ja antoivat tietä. Vaikka en kisan aikana katseita ja hymyjä liikoja jaellut niin sisälläni hymy oli sitäkin leveämpi. Suuren suuri kiitos!!!

Nappiin menneet palkinnot!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti