Mitä jäi käteen

Mietin mitä jäi käteen kymmenensistä MM-kisoista...

… tyhjältä näyttää.

Tällä hetkellä päällä on vielä henkinen krapula ja olo on tyhmä. Mutta nyt rämmin täältä pitkää suopursua sisältävältä, märältä suolta ylös. Kaikesta mitä tekee jotain jää myös käteen.  Ja kun hyppään suoltani ensimmäiselle mättäälle näen, että parasta antia tällä matkalla on ollut matkan teko. Voi että olen nauttinut harjoittelusta! Periaatteessa matkan teko onnistui hyvin: pystyin harjoittelemaan suunnitelmien mukaan. Toisella mättäällä majailee terveys. Olen saanut urheilla terveenä, lapsiperheen äitinä flunssapöpöiltä ei voi suojautua, mutta niitä vastaan voi taistella. Samaa vastustuskyvyn vahvistamista ja käsien pesusta paasaamista aijon jatkaa tulevaisuudessakin. Kolmannelta mättäältä löydän mukavahenkisen MM-joukkueen, jonka jäsenenä oli helppo hengitellä. Neljännellä mättäällä jalkojeni juureen pätkähtää kauniissa Norjalaisessa mehtässä flow-tilassa tehdyt rastivälit, NAM! No nythän näitä mättäitä alkoi löytyä ja tossujen vesilasti vähenee, askel kevenee.


Seisahdan kuitenkin vielä hetkeksi mättäiden väliin mutaiseen suohon ja mietin miksi olo on kuin tarpoisin suossa. MM-kilpailuihin ja niissä menestymiseen oli kova tahto. Sijat 17. (pitkä matka), 11. (keskimatka), 6. (viesti), ovat jotain muuta kuin mitä lähdin hakemaan ja mihin uskoin yltäväni. Tiedän, että tällä koneella jota olen sisääni rakentanut olisi voinut yltää parempaankin. Mutta se olisi vaatinut muutamia erilaisia valintoja kisasuorituksien aikana ja myös onnea, mutta tuurillahan suunnistusta on turha tehdä. MM-kilpailuihin valmistautuminen on pitkä prosessi. Urheilussa kun laittaa ihtensä niin fyysisesti kuin henkisestikin likoon. Useita arkisia valintojakin tekee urheilua ajatellen.  Kolmen lapsen äidin harjoittelun onnistumiseen vaaditaan läheisiltä apuja lapsienhoitoon. Monta on palasta mitkä pitää saada loksahteleen kohdilleen. Sitä kun oli Norjaan mennessä paljon tahtoa, unelmia ja haaveita sekä uskoa niiden toteutumiseen ja kun kisat ei mennytkään niin kuin unelmoi niin ehkä sen takia tuntuu kuin tarpoisin suossa. Järjellä ajateltuna eihän ole mahdollista, että asiat menisi aina niin kuin ajattelemme ja haluamme, mutta kaikista asioista voi ja saa ottaa jotain mukaansa. Ja tämähän on "vain" urheilua ja urheilu on tunteita!


Nyt jatkan hyppimistä mättäältä toiselle ja lopulta jalkani koskettavat asvaltin reunaa. Vaihdan suunnistuskengät lenkkareihin ja lähden kiihyttämään vauhtiani kohti ensi kesän sprintin MM-kilpailuja, kädet täynnä muistoja ja kokemuksia tämän vuoden MM-kisamatkastani. Viuuhhh!

Tyhjältä ja tyhmältä tuntuu

Loppulenkille lähdettäessä irvistys oli jo tiukka.
Kuva: Otto
(jostain syystä mun puhelin ei nyt lataa kuvaa terävänä, mutta mä irvistän kuvassa :-P) 

Tyhjä ja raskas olo. Se on ehkä se kuvaavin lause MM-pitkän matkan jälkeen. En mä harjoittele sen takia, että löydän ihteni tuloslistalta sijalta 17. ja että jään kärjelle rapiat 15 minuuttia eli valovuoden verran. Mutta kovat on kovia ja tänään mä en sitä ollut. Se mikä meni vikaan en vielä tiedä. Tai no tiedän että reitinvalinnoissa en aina onnistunut ja tein yhden isomman virheen.
Nyt voin vielä velloa ikävissä tunteissa ja "ruoskia ihteäni", sekä saan antaa selän painua kumaraan ja raskaan lastin olla harteillani. Huomenna kohotan nikama nikamalta selkäni suoraan, heitän taakan harteiltani, nostan leuan normaaliin asentoon ja katse kirkkaana käännän ajatukseni kohti perjantain keskimatkaa.

Perheen nuorimmainenkin
 oli kannustusfiiliksissä.
Ja eihän tätä kuvaa kahtoessa
voi kun hymyillä ja
 samalla olo kevenee.

Kisat avattu

Nyt on 10. MM-kisat avattu. Todellakin kymmenennet, kuten Oton ja Elnan sormista voi laskea. Aika kiitää hurjaa vauhtia.
Kuva: SSL/Pirjo Valjanen 

Kuvan perusteella olen vihellellyt keskimatkan karsinnassa. Mutta ehei, pikkasen meinasi kartta "poltella" näpeissä ja olin himppasen hermostunut. Sain kuitenkin suorituksen pidettyä kuosissaan ja tuloksista löydyn sijalta 4. Eli finaali kutsuu perjantaina. Huomenna sitten pitkää matkaa.
 Kuva: SSL /Pirjo Valjanen 

Terveisiä Norjasta!

Innokkaat matkaajat odottaa koneeseen pääsyä.

Vuorokausi takana Norjan maaperällä. Vuorokauden päästä eka startti takana. Nyt on olo jännittävän kutkuttavan ihana!
Kävin tänään mallisuunnistuksessa ja tarjolla oli täyttä suunnistusherkkua hienolla maastolla, huippukartalla ja loistavalla kelillä eli vesisateella, Nam! Yhtä hyvää kuin majoituspaikan ruuat.

Mallisuunnistuksessa en ollu puupää,
eikä alla ollu puujalat,
vaikka kuvasta sen käsityksen voisi saadakin. 

Huomenna tiistaina kisataan keskimatkan karsinta, keskiviikkona ratkotaan pitkän matkan MM-sijoitukset. Torstaina "syljeskellään kattoon". Perjantaina jatketaan tositoimissa keskimatkan finaalilla ja kisaturneen päättää lauantaina suunnistettavat viestit.
Yle hemmottelee penkkiurheilijoita näyttämällä TV2-kanavalla finaalikisat. Toivotaan, että tämä viikko tarjoaa elämyksellisiä hetkiä niin mehtässä kuin kotisohvallakin!

MM-kisat lähestyy

Kahden viikon päästä ollaan oltu täydessä MM-huumassa kahden kisan verran. Jännittää, siistiä, hauskaa, hurjaa!
Viime lauantaina kävin iskuttamassa AM-pitkää matkaa Saarijärvellä. Aluemestaruusmitaleista en kylläkään päässyt kisaamaan, koska kisasin miesten sarjassa. Olin kiitollinen, että pääsin miesten sarjaan mukaan, koska naisten kisan tavoiteaika oli 50min ja miehillä 70min ja MM-pitkällä matkalla se tulee olemaan 80min. Eli miesten sarjassa sain relevantimman treenikisan. Hellesäässä kisattu kisasuoritus oli hyvä eli ei loistava eikä huono vaan hyvä. 😊


AM-kisan jälkeen vilvoteltiin vanhan myllyn varjossa ja Urho kahteli mitä sen
äitin paidassa oikein onkaan. Siinähän lukee Mestaritiimi, Sähkö-Äijät ja BetoniSampo.
Äitin yhteistyökumppanit on rautaa!

Kisakartta

Treenit on sujuneet muutenkin mukavasti, vain AM-pitkällä matkalla kiveen kolautettu polvi pakotti varotoimenpiteenä lykkäämään punttitreeniä päivällä eteenpäin. Kävinkin silloin ylimääräisenä kevyenä päivänä fillaroimassa ja samalla testasin tulevan viikonlopun Neste Rallien Leustun pikistä. Pienestä pitäen kun on ollut ralleissa mukana niin ei siitä mihinkään pääse että "suurajot" sytyttää edelleen. Ralliradiota on mukava kuunnella ja lauantaina on pakko päästä kahtomaan ja kuuntelemaan ralliautoja.

Vielä treeneihin. Maanantain pitemmän pyörälenkin ja pilateksen jälkeen tiistaina tein aamulenkin lisäksi normisetin punttisalilla loppuverkan kiihdytyksineen. Keskiviikon aloitin aamulenkillä hyppyineen. Ja päätreeninä oli ratavedot, joissa haettiin hyvää, vauhdikasta ja mukavaa juoksua. Vedot oli 400m/ aika 1.18, 600m/2.03, 800m/2.45, 1000m/3.19, 600m/1.58, 600m/1.53. 

Seuraava kovempi treeni on suunnitelmissa ensi maanantaille Palsinajärven ympärijuoksun merkeissä. Siellä poltellaan karstoja koneesta ja on mielenkiintoista nähdä kuinka kovaa tänä vuonna pääsen tuon 6.31km matkan.

 

Leiriltä kotiin ja perustreenin pariin

Neljän viikon päästä MM-kilpailut on täydessä vauhdissa. Tuntuu että kisat on jo lähellä, mutta toisaalta tässä on vielä monen monta hyvää treeniä aikaa virittää ihteään, onneks.


Keskimatkan kisa



Viime viikolla palailtiin viikon leiriltä Norjan Sarpsborgista. Leiri oli kaikin puolin onnistunut. Alkuunsa suunnistusta ja oleellisten kohteiden näkemistä kartalta piti hakea ja suunnistus ei ollut nautittavaa. Vanha maajoukkuetoverini "Hamppi" Huovila sanoi, että muutama suunnistus siinä maastotyypissä ja sieltä se lähtee, ja totta konkari puhui. Neljäs suunnistus oli keskimatkan kisa (samalla Norjalaisten MM-katsastus) ja voi että mä nautin kun suunnistus toimi! Tai jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin nautin yleisörastille asti, siinä kohtaa olin kisassa toisena. Otin loppulenkin alussa huomaamattani vähän liikaa maitohappoa korvien väliin ja ajatus alkoi katkeilla ja tein kahdelle seuraavalle rastille yhteensä 2minuuttia pummia. Onneks tässä on vielä aikaa MM-kisoihin ja voin tehdä mielikuvissani loppuun asti onnistuneen kilpailun.

Näiden viimeisten viikkojen aikana aijonkin käydä mielikuvissani läpi kaikki tulevat MM-starttini. Fyysisellä puolella ollaan palattu perusharjoittelun pariin eli pitkä, puntti, kova/reipas ja lepo/kevyt-rytmitykseen ja sekaan aamulenkkejä, jumppaa, hyppyjä ja huoltoa. Suunnitelmissa on myös muutamia suunnistuskisoja ja -treenejä.

Käytiin haistelemassa merituulta saaristossa.

Tulevien MM-kisojen ajatteleminen antaa mukavaa kutinaa vatsanpohjaan. Jostain syystä MM-viesti pistää tässä vaiheessa eniten niitä perhosia mahaani. Mietin, että minkä takia? Tottahan se on, että paineita on niin ihteltä kuin ulkopuolelta. Mitali on luonnollisesti tavoite. Mutta sama tilanne on henkilökohtaisissakin kisoissa. Enkä ole ekaa kertaa viestijoukkueessa, mutta fakta on sekin, että kokemuksesta voi olla jossain tilanteessa hyötyä, mutta joka ikinen kerta kun saa kartan käteensä se työ täytyy tehdä uudestaan. Ehkä jännitystä lisää se, että suoritukseni vaikuttaa myös joukkuetovereideni viestiin. 

Jännitys on hyväksi ja olen oppinut tykkäämään siitä kaverista. Se auttaa aisteja herkistymään. Se on kuitenkin vain hetkellistä ja silloin kun jännitys on pahiten päällä odottelen vain ajan kulumista ja mehtään pääsyä. Eli aivot narikkaan->muihin ajatuksiin. Jännitykseen en saa jäädä kieriskelemään, enkä antaa sen vallata mua kokonaan, koska jännitys voi myös mennä lihaksiin asti. Tämän takia käyn hyvissä ajoin ennen MM-kilpailuja myös tulevan MM-viestin osuuteni läpi mielikuvissa. Haen ajatuksiini mahdollisia tilanteita kilpailun aikana sekä muistelen aikaisempia kilpailuja. Tätä kautta uskon löytäväni ihtelleni rauhaa MM-viestin ajatteluun(kin). Itse kisassa ei tulla tekemään mitään ihmetemppuja vaan tärkeintä on tehdä sitä omaa työtä ja luottaa siihen mitä tekee. Hyvin yksinkertaista ja sama kikka toimii kaikissa kisoissa. :)

Voin fiilistellä aamukahvilla kiikustuolissa
 tulevia MM-kisoja Norjassa käydyn
pitkän matkan kisan 5. sijan palkintomukista. 

MM-Norjaan, WAU ja JES!

Juhannuksena kisattiin MM-katsastukset. Viikonloppuun lähdettäessä olin epävarma riittääkö fyysinen puoli kisalippuun ja kuinka saan suunnistuksen pysymään hanskassa. Sain ajatukset käännettyä niin, että teen huolellisesti sen minkä osaan ja sitten näen onko minun paikkani MM-kisoissa. Kävin mielessä läpi myös sen vaihtoehdon että MM-Norja jää kokematta. Sain jätettyä yliyrittämisen kisareissusta kotiin ja annoin ihtelleni aikaa suunnistaa. Tuloksena oli kaksi kakkossijaa ja mä niin nautin suunnistamisesta! Fyysinen puoli oli pompsahtanut mukavasti eteenpäin rankan MC-turneen ja Jukolan ansiosta. Tästä hyvä lähteä rakentamaan vielä vahvempaa Mersua kohti elokuisia MM-kisoja!

Perjantain pitkän matkan reittini.

Kova oli maasto ja keli, nautinnollinen oli kartta ja rata,
terävä oli ajatus, vahva oli kroppa

-> tuloksena hykerryttävä suunnistus sekä toinen sija.

Ruuhkaa juomarastilla. Kuva: Touho Häkkinen

Ja kyllä juoma maistui! Kuva: Touho



"Äiteet palkinnoilla" Kuva: Elna

 

Juhannuslauantaina eli kisojen välipäivänä otettiin viilennystä.
Vesileppiksessä mentiin hissillä 30metriä maan alle

miinus 5 asteeseen tutustumaan Muumien jääluolaan.

Oli hieno!

Juhannuksen pyllymäki!

  

Sunnuntain keskimatkalla alussa suunnistus oli liipasimella,
mutta kahdeksannella rastilla sain maastosta ennakoitavia
kohteita ääneen höpöttämällä suunnistusta haltuun.
Tuloksena jälleen hieno kakkossija.

Keskimatkan loppukiri. Kuva: Hilla Pitkänen

Kun Suonenjoen tantereilla suunnistettiin niin
palkinnoksi saatiin mansikoita ja mansikkaisia tuotteita:
suklaata, mehua, kuohuvaa ja kahvia. NAM NAM!