Tämän viikon treeni ei olekaan treeni, treenisaldo jäi tällä viikolla yhteen eikä sekään harjoitus antanut kutkuttavia fiiliksiä. Olin keskiviikkona suunnitellussa ja kauan odotetussa leikkauksessa ja nyt olen sairaslomalla vielä tulevankin viikon. Toki kevyttä liikuntaa pääsen harrastamaan.
Olen tässä pohdiskellut jännittämistä. Jännitin keskiviikon leikkausta todella paljon, tottakai kun tilanne oli ihan uusi. Mutta minkä takia jännitystuntemuksia tulee myös tutuissakin tilanteissa? Vai voiko urheilussa mikään olla täysin tuttua? Olen huomannut, että urheileminen aiheuttaa nykyään useammin jännityksen kutkutuksia kuin nuorempana, luulisi sen menevän toistepäin. Mulla perhoset lepattaa mahassa lähes aina ennen kovia harjotuksia ja saatikka sitten kisoissa. Kuinka monesti on oltu MM-kisojen karanteenissa ja jännitys on alkanut kuristaan kurkkua ja mielessä on käynyt, että minkä ihmeen takia olen taas laittanut ihteni tähän tilanteeseen. Olen myös jännittänyt niin, että jännitys on mennyt aivan ylitte, ja on muuten ilkeetä suunnistaa MM-pitkää matkaa läpi, kun tuntuu että kartasta ei ymmärrä mitään ja tuntuu kuin kroppa ei olisi koskaan käynyt lenkillä. (ja kuitenkin samalla viikolla on saavutettu viestistä mitali)
Nykyään tiedän että kaikessa ällötyksessään jännitys on kiva kaveri, se terästää aisteja ja saa veren virtaamaan kunnolla, mutta sitä kaveria ei saa päästää joka paikkaan eikä sen saa antaa hallita mua. Ne jännityksen hetket (välillä tunnit) mennään läpi ajattelemalla muuta kuin sitä tulevaa kilpailua, puuhastellaan ja pyritään rentouteen. Vikatikki on ruveta tekemään paniikissa mielikuvaharjotuksia. Tietty verkatessa normi setti, mutta märehtimään ei passaa ruveta, se tuhoaa itseluottamusta. Ja vaikka kuinka on ennen kisaa jännittänyt niin lähtöhetken jälkeen ei jännitykset häiritse.
Pahin tilanne on jos ennen kisaa perhoset ei liitelekään mahassa, yleensä sillon kisa ei anna isoja fiiliksiä ja suorituksenkin joutuu piiskaamaan esille. Eli ystäväiseni jännitys, muistathan tulla seurakseni jatkossakin!!!
Jännityshän usein merkitsee sitä että tilanne on tärkeä, mietin vaan että onko mulle oikeesti tärkeetä se kuka telkkarista kahtotun hiihtokisan voittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti