 |
| Mieli oli murheellinen kisan jälkeen, niin on myös näky hotellin vieressä palaneen talon raunioilla. |
Kahdella ekalla rastivälillä tuntu kuin jalat ois tärissy, sen jälkeen fyysisesti ok ja juoksu kulki ihtestään.
Suunnistus oli hyvin hallussa ja nautin! Ymmärsin mulle yleensä haasteellisia sveitsiläisiä kasvillisuusrajojakin hyvin. Tuntuu kuin olisin ollu omassa kuplassani. Sitten laskeuduin mäkeä rastille 12 ja kahtoin koodin valmiiksi rastimääritteistä ja samalla tuntui kuin joku olis puhkassu kuumailmapallon minkä kyydissä olin. Tajusin etten ollut käyny rastilla numero 11. Vähän aikaa mietin keskeytänkö ja säästelen viikonlopun sprintteihin, mutta siihen ei luonto antanu periksi. Kaikkea en kuitenkaan loppumatkasta kropasta irti tiristäny.
On asioita joita ei järjellä ymmärrä, mutta tämä mikälierastinväliinmelkeinjäämismoka upposi syvälle ja pisti ihan itkemään.
Nyt kuitenki ajatukset palautumisessa ja katse kääntyy kohti huomista knock-out sprinttiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti