Urheilu on tunteita!

maanantai 2. syyskuuta 2019

Kisaviikonloppu Keski-Suomessa

Viikonloppuna oli kaksi suunnistuskisaa, jotka erosi toisistaan kuin yö ja päivä, ainoa yhdistävä tekijä oli kartan mittakaava 1:4000. Lauantaina käytössä oli kropan nopea fyysinen kapasiteetti sekä nopeat päätökset, koska Jyväskylässä Jyvässprintissä annettiin sprinttinäyttöjä syksyn Maailmancup-turneelle. Kisassa vaadittiin keskittymistä rapian 14min ajan. Sunnuntaina tarvittiin myös terävää päätä, mutta vauhti oli rauhallista kävelyä ja päätöksiä pohdin monelta kantilta, olin mukana Muuramessa järjestetyssä tarkkuussuunistuksen SM-kilpailussa. Keskittymiskykyä koeteltiin tunnin ja 46min ajan.

Lauantaina hyvin menneen ja hauskat fiilikset antaneen sprintin jälkeen sain pokata ykköspalkinnon.

Sunnuntaina kisaaminen oli myös oikein antoisaa, mutta kotimatkalle lähdin ennen kuin
edes näin tulokset. Untuvikolla on vielä paljon opittavaa tarkkuussuunnistuksesta, tuloksissa olin 36.


Avaan vähän tarkkuussuunnistusta ajatuksillani. Tarkkuussuunnistuksen periaate on, että kartassa on rastiympyrä sekä rastimäärite, maastossa on kyseisellä rastilla rastilippuja 1-6kpl ja suunnistajan tulee päätellä mikä niistä on kartan osoittamassa kohdassa, vai onko mikään. Kuulostaa suunnistajan korvaan todella helpolta. Mutta ei ole!
Eilisessä kilpailussa sallittu kulkuväylä oli kovapohjaista polkua ja radalla oli 28 rastipistettä ratkottavana sekä lisäksi kaksi aikarastia jotka molemmat sisälsivät kolme tehtävää. Jokaista rastia tähystettiin kauempaa tältä kyseiseltä polulta. Eilen lähin rasti oli muutaman metrin päässä ja kauin rasti reilun 150m päässä, ja tässä välissä on puita yms. Matka ja näkyvyys tuo omaa haastettaan ja esim. maastonmuotoja/syvyyksiä ei ole helppoa havaita kauempaa. Sallittua kulkuväylää tulikin käveltyä ees taas ja samalla pohdin, mittailin ja arvioin onko joku kyseisen rastipisteen lipuista oikeassa kohdassa. Kuten jo mainitsin niin kilpailussa oli käytössä aikarastit eli yksi ennen ja yksi jälkeen tämän varsinaisen tarkkuussuunnistusradan. Aikarasteilla istutiin penkille, toimitsija esitteli vasemmalta oikealle kuusi rastilippua eli Alfa, Bravo, Charlie, Delta, Echo ja Foxtrot. Kädessäni oli kolme ratkottavaa rastipähkinää. Toimitsija laittoi kellon käyntiin ja tehtävä kerrallaan kerroin toimitsijalle mikä lipuista on kussakin tehtävässä oikeassa kohdassa. Nopeimmat tarkkuussuunnistajat teki tuon alle 10s virheettä, mulla meni yli 20s virheillä. :) Myöskään tarkkuussuunnistusradasta en selvinnyt ilman virheitä, seitsemän rastia olin pohtinut väärin. Mutta sain kisasta sen mitä lähdinkin hakemaan, aivot oli hyvin väsyneet kilpailun jälkeen ja itse kilpailussa oli nautinnollista olla mehtässä hiljaisuudessa, ympärillä oli paljon ihmisiä, mutta jokainen keskittyi omaan tekemiseensä.

Mummulan kukkapenkin reunalla oli hyvä pohdiskella
tarkkuussuunnistuksen oikeita ratkaisuja.
En ehkä osannut valaista mitä on tarkkuussuunnistus, mutta haluan kannustaa kokeilemaan lajia. Ihte marssin viime vuonna kisoihin ihan pihalla olevana, mutta alan harrastajat ystävällisesti neuvoivat alkuun ja kokeilemalla oppii. Tulevaisuudessakin aijon mennä kisaamaan jos kisat on sopivasti saatavilla, ihan niin kuin teen pyörä- ja hiihtosuunnistuskisojen kanssa. On tämä hienoa tämä meidän lajin lajikirjo! Vielä kun saataisiin latusuunnistukset takaisin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti