Epävarmuudesta varmuuteen

Kuvituskuva. Takatalvi antoi meille
mahdollisuuden tehdä vielä yhden lumiukkoakan.

Talven harjoittelut sujui hyvällä fiiliksellä ja hyvällä vireellä. Etenkin juoksun iloisuus on yllättänyt. Viime viikolla annettiin kropalle enemmän kilometrejä juostavaksi ja perjantaina sitten iski se alkuvuoden huonoin juoksuvire. Ohjelmassa oli 1-1,5h PK2 juoksua. Alkulämmön ottaminen vaunukävellen Urhoa nukuttaen oli vielä jees, mutta jo heti ensimmäisillä juoksuaskelilla tunsin, että jotain puuttuu. Koko lenkin ajan odotin milloin juoksu iloistuu, mutta tunnin kohdalla totesin, että nyt riitti ”pään hakkaaminen” seinään ja kävelin kotiin. Sen tunnin aikana kerkesin ravaamaan mäkisellä reitillä sen 13.1km PK2-sykkeellä, eli ei vauhti huonoa ollut, mutta tunne oli ja siksi koin parhaimmaksi olla ahnehtimatta 1,5h tunnin juoksentelua.

Tämän lenkin jälkeen jäin miettimään urheilijan elämän epävarmuutta ja nyt tarkoitan epävarmoja tunteita. Kuinka paljon niitä risteilee pään sisällä. Ei jatkuvasti, mutta silloin tällöin. Ennen viimeisimpiä testejä olin epävarma siitä onko kunto kehittynyt, olenko treenannut oikeita asioita, olenko treenannut liikaa-liian vähän, mitä olisin voinut tehdä paremmin… Testeissä kuulin, että tämä on hyvin yleistä varsinkin kisakauden kynnyksellä.

Ensimmäinen näyttökisa tulevan kesän Suomi-paidassa suunnistuksiin on ensi viikolla. Ja taas olen vellonut epävarmuudessa. Olenko tehnyt oikeita valintoja harjoittelussani, olenko pohtinut suunnistusta riittävästi, onko kunto hyvä, miten on kilpailussa keskittymiskykyni tilanne… Epävarmuutta tulevaan kisaan lisää myös vähän se, että se on mulla samalla kotimaisen kisakauden avauskisa, enkä ole näillä ”lumilla” suomessa mehtäsuunnistanut ennen näyttökisaa kuin muutaman kerran. Mutta, mutta käännetäänpä tämä epävarmuus vahvuudeksi: en ole vielä suunnistusrutiineja liikaa kuluttanut niin aistini ovat erityisen herkät ja ajatus terävä, aikaisempinakaan vuosina en ole kevättalvella suunnistanut liikoja ja kyllä se taito on sieltä löytynyt. Ja tärkeätä on myös, että into suunnistamiseen ja hyvään suunnistussuoritukseen on kova. Sieltä se itseluottamus puskee päätään ylös ja epävarmuus saa taas ottaa hatkat!