Niinhän siinä kävi, että viime torstaina, Elnan 6-vee synttäripäivänä tämän kesän MM-kisat Tanskassa peruttiin. Ihan odotettu päätös, mutta kyllä se silti kolahti pahasti. Olin silloin torstaina jälleen kerran lasten kanssa Oinaalan urheilukentällä.
 |
Mun ilopillerit oli taas kerran ilostuttamassa mun treeniäni.
(ps. kuva on kylläkin lavastettu, ei nämä kaverit paikallaan pysy. 😉) |
Olin juossut viidestä vetosarjasta kolme ja Otto sai puhelimeensa viestin MM-kisojen perumisesta. Kyllä siinä muutama kyynel tuli ja lapset kysyivät että "ai lähetäänkö me nyt kotiin?"
 |
| Kun kuulin MM-kisojen perumisesta niin puoli minuuttia mietin ripustanko lenkkarit naulaan. |
Puoli minuuttia mietin ja vastasin, "ei lähdetä vielä teen nyt kuitenkin treenin loppuun". Ja taisi siinä myös suusta päästä että "PRKL periksi ei anneta". Vedin vedot loppuun ja treeni jätti hyvän olon. Kotona sitten suihkussa itkin silmät punaisiksi.
 |
| En onneksi ripustanut, treeni oli hyvä. |
Harjoittelussa on hyvä kierre päällä ja aijon pysyä siinä kierteessä. Kahtotaan sitten mitä kesä tuo tullessaan urheilurintamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti