Mersuilua

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Leimaukselta maailmancupiin

Alkuviikko vietettiin mukavassa hulinassa Leimaus-leirillä Imatralla 1600 suunnistajan kanssa. Aktiviteettejä suunnistuksen lisäksi olisi ollut niin paljon että oltais voitu leireillä vaikka viikko lisää.

Pääsin suunnistamaan PRO-ryhmän suunnistukseen. Ihan en ollut joka välillä PRO, nöyränä etiäpäin.

Leimaus-leirin päättäneessä viestissä hellettä pukkas ja rastit löyty.

Iloinen hulina ja hälinä vaihtui torstaina rauhallisempaan menoon, kun karavaanini siirtyi Lohjalle maailmancupin kisoihin.

Mallisuunnistuksessa pääsin koeajamaan uusia MJ-vaatteitani. Ja hyvät oli!

Huomenna suunnistetaan pitkästä aikaa Suomi-paidassa. Suunnistus on viime aikoina aiheuttanut harmaita hiuksia. Jonkin sortin "tekniikkavirhettä" ollut ilmassa, mutta onneks mulla aistit herkistyy isoissa kisoissa ja siihen luotan tälläkin kertaa. Juoksuvire on parantunut viikon aikana ja innolla odotan millasen kisan saan huomenna ihtelleni leivottua. :)

lauantai 1. kesäkuuta 2019

MC-Vihti-Helsinki, oletko valmiina-täältä tullaan

Prisma-rastit Kuva: Anu Uhotoinen

Hip hei ja trallallaa! Maalimancupin eka turnee kutsuu ja samalla pääsen pitkästä aikaa edustamaan Suomea. Edellinen kerta oli toissasyksynä Sveitsissä maailmancupin loppukiertueella. Ne kisat jäi mieleen juuri ennen reissua alkaneen raskauspahoinvoinnin takia. Ja nyt tämä silloin mahassa ollut heppu jo huutaa maalisuoran varressa, että hyvä hyvä! Ihan parasta! Tässä välissä maajoukkue on saanut uudet "työvaatteet" ja mielenkiinnolla odotan kuinka hyvin nämä uudet kuteet siivittää mun menoa.

Mukavan tulossarjan sain MC-näyttökisoissa annettua: 4-1-6. Kaksi ekaa kisaa meni kiitettävällä tavalla, mutta viimeisessä näyttökisassa en saanut suunnistusta sorvattua sellaiselle tasolle, että voisin tämän viimeisen viikon ennen kisoja vain levätä laakereillani ja paukutella henkseleitä.

Viimeisen viikon valmistautumisen suoritankin Leimaus-leirillä Imatrallayli 1600 nuoren suunnistajan kanssa. Pääsen hyödyntämään vanhimpien junioreiden suunnistustreenejä ja muutenkin puitteet on kunnossa hyvää valmistautumista varten. Kaikista eniten odotan kun saan nähdä Oton, Elnan ja Urhon (sekä myös muiden junioreiden) iloa ja riemua urheilemisen ja ystävien kanssa. Siinä ne meikän akut latautuu kohti viikonlopun kisoja!

Tässä vielä tietoa tulevista kisoista: Viikon päästä kisataan suunnistuksen maailmancuppia Vihdin ja Helsingin alueella. Lauantaina 8.6 on keskimatka ja sunnuntaina 9.6 kisataan pitkää matkaa takaa-ajona lauantain tulosten perusteella. Tiistaina 11.6 hikoillaan Helsingin keskustassa sprinttiviestin merkeissä. Kisasivut löytyy täältä. Yle näyttää kaikki kisat suorina lähetyksinä.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Huikeeta rinttiä Raumalla

Olipahan huikee sprinttiviikonloppu Raumalla. Huh huh! Aikamoisen kiitollinen ja myös nöyrä olo kahden huikean hyvän tuloksen tuoneen sprintin jälkeen.

Lauantain kisarata

Lauantaina ryskättiin maailmancupin näyttökisaa. Kroppa ei antanut kevyintä kenkää, mutta aina ei tunne ja vauhti kulje käsi kädessä. Suunnistukseen jäi muutamassa kohdassa viilattavaa, mutta erityisen iloinen olen siitä agresta minkä sain matkaseurakseni juuri ennen lähtöhetkeä. Mistä se agre alias rohkeus tuli, en tiedä, mutta mielelläni otan kaverikseni muissakin kisoissa. Hyvästä työstä sain palkinnoksi voiton yhden sekunnin erolla Veera Klemettiseen. Olen vähän miettinyt, että mitä mun loppukirissä tarvittaville nopeille soluille kuuluu ja oli hienuu huomata, että ne on tallessa, meidän kahden välinen sekuntitaisto kääntyi hyväkseni loppusuoralla.

Kuva: Teppo Salmia

Lauantain kisan jälkeen oli nautinnollista
hurvitella lasten kanssa leikkipuistossa.
Urhoa kiinnosti myös kisakartta.

Sprinttiin ja ylipäänsä suunnistuskisoihin valmistautumiseen on monia tapoja ja nyt tarkoitan kilpailun suunnistustehtäviin valmistautumista. Etukäteen on mahdollista ja täysin sallittua esim. tutkia alueen vanhoja karttoja, suunnitella niille ratoja, kahtella ilmakuvia ym kuvia kisa-alueelta, ajella Google-autolla aluetta läpi. Myös mä olen tätä tehnyt, mutta on ollut tunne ettei se ole mun juttuni. Olen huomannut, että jos tutustun ja pohdin tulevaa kisaa paljon saan helposti vääriä mielikuvia, jotka sitten vaikuttavat kisan aikana mun suunnistuspäätöksiin. Parhaimmat päätökset teen yleensä kisahetkessä ja ne tulee syvältä "selkärangasta".

Lauantain näyttökisaan valmistauduin tekemällä viikolla yhden kovavauhtisen sprinttitreenin Jämsän keskustassa, luin kisaohjeet sekä vilkaisin, ja tosiaan vain vilkaisin, kisasivuilla olleet kisa-alueen vanhat kartat. Vanhalta kartalta jäin miettimään yhtä kohtaa ja Google-autolla kävin kahtomassa miltä se luonnossa näyttää. Tässä kohdassa olikin meidän kisan rasti nro 8. Kävin myös perjantaina netissä pelaamassa pienen hetken RouteChoice-peliä, ja yritin herätellä aivoja tekemään sprinttireitinvalintoja. (pelissä on erilaisia sprinttirastivälejä, joista valitaan reitinvalinta vasemmalta tai oikealta ja heti valinnan jälkeen saa tiedon tuliko valittua lyhin reitti)

Kisaa edeltävässä alkuverkassa hain ajatusta tulevaan sekä pidin lyhyen hetken silmiä kiinni, rentouduin ja samalla näin mielikuvassa ihteni suunnistamassa sprinttiä. Lähellä lähtöhetkeäni minun olisi ollut mahdollista kahtoa mihin edellä lähtevät suunnistajat K-pisteeltä lähtevät, mutta mä en halunnut saada mitään vaikutteita muista ja heidän valinnoistaan ja tuijottelin vain maata. Tämä teksti voi kuulostaa joidenkin korvissa ihan pimeeltä, mutta koettakaa kestää. :) Nyt olen ymmärtänyt, että omaan tunteeseen pitää luottaa ja että mun kisavalmistautumiseen sopii paremmin "vähemmän on enemmän"-lause. Tänä vuonna aijon luottaa tähän ymmärrykseen.

Sunnuntain kisarata

Sunnuntaina kisattiin SM-sprinttiviestissä ja Keski-Suomi kisaa siinä viestissä aluejoukkueena, mä sain alottaa ja jatkajina oli Lauri Pohjola, Topias Helminen sekä Veera Klemettinen. Oltiin kymmenensiä ja päästiin plaketeille. Oma suoritus oli hyvä ja kenkä kevyempi kuin edellisenä päivänä ja sain kirmata aloituksesta ekana vaihtoon. Siihen oli hyvä päättää mainiosti mennyt sprinttiviikonloppu.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Hui hai hulinaa

Otsikko kertoo paljon viimeisistä viikoista. Hulinaa on ollut, niin kivaa kuin vähän tylsempääkin hulinaa. Ja ihan parhaimpia juttuja on ollut kun on opittu kävelemään sekä myös kiipeämään, on juhlittu 5-vuotissynttäreitä ja Sirkus Finlandia nauraa rätkätytti meijän koko perhettä. Treenattu on suunnitelman mukaan, mutta ihan sitä samaa lentoa ei treeneissä ole ollut kuin talvella, mutta eihän koko ajan vire voi olla tapissaan, ei henkinen eikä fyysinen.

Kahtena peräkkäisenä lauantaina pääsin kisaamaan mua miellyttävissä olosuhteissa Keski-Suomessa. Äänekoskella RastiE4:n järjestämät kisat kisailtiin yllättäin valkeilla "hangilla". Viime lauantaina Suunta Jyväskylän kisoissa keli oli vesisateen jälkeen mukavan raikas. Onkohan ens lauantaina auringon paistetta tarjolla? Kisoissa sain tehtyä Äänekosken yhtä rastiväliä lukuunottamatta hyvät suoritukset ja eihän siitä mihinkään pääse että voittaminen tuntuu kivalta. :) Nyt ulko-oven pielusia koristaa Kokon puutarhan komeat amppelit ja mahaa täyttää Pandan karkit.

Äänekoskella oli "hanget korkeat nietokset".
Kuva: Tuomo Puskala

Keskittyminen tapissaan.
Kuva: Touho Häkkinen

Hui hai hulinaa on myös ollut tulevan keskiviikon AM-partion ja seuraavan päivän iltarastien järjestelyistä. Tänään käytiin viemässä rasteja ja Rekolan maasto tulee tarjoamaan monipuolisia elämyksiä suunnistajille. Tässä alla muutamia kuvia, Tervetuloa mukaan!

Rekolassa puutkin kasvaa väärinpäin.

Maastosta löytyy sitä kuuluisaa Keski-Suomalaista talousmetsää...

...ja ihanan hekumallista nautintomaastoa.

Eihän reittisi osu vain tänne...

...vaan tänne.

Avokalliorasti näköalalla.

Jos nälkä yllättää maastosta voi poimia herkkuja talteen...

...tai jos rupeaa väsyttään niin voi ottaa auton alleen...

...tai veneen.

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Suunnistuskenkää MC-joukkueen oven väliin

Edellisessä bloggauksessa nostin ihteäni epävarmuudesta varmuuteen ja onnistuin tehtävässäni.
Lankalauantaina annettiin ekoja näyttöjä kesäkuussa kisattaviin maailmancupin kisoihin. Kisana oli pitkä matka elikkäs rapia 12 kilsan siivu Sauvolaisessa mehtässä. Maastossa vietin aikaa tasan 1h 23min, Venäläinen Rudnaya kipitti radan kaksi minuuttia rivakammin, sijoitukseni oli 5.
Kilpailuun sain lähdettyä sopivalla nöyryydellä sekä itseluottamuksella. Päällimmäinen tunne sisälläni oli, että nyt mulla on mahdollisuus nähdä mikä on tämänhetkinen tasoni eli missä mennään. En tavoitellut kuuta taivaalta vaan olin kuin peilin edessä. Tein huolellista suunnistustyötä hyvällä ajatuksella. Toki parannettavaa jäi, mutta olen suoritukseeni hyvin tyytyväinen. Fyysisesti päivä oli ok, ei mitään siivet selässä lentoa, mutta ihan hyvää iskutusta. Muutamalla viimesellä kilometrillä tämä Mersu oli kylläkin hyvin tummana ja loppusuoralla tuli pataan sen 4 sekuntia nopeimmalle, AUTS!

Vietettiin pitkä pääsiäisviikonloppu koko perheen voimin yli 50 muun Retki-Veikkolaisen kanssa seuran Kevätleirillä Salon Naarilassa. Voi että kuinka mä nautin! Lapsilla(kin) oli paljon mukavia kavereita ja toimintaa ympärillä, iltasin uitiin ja saunottiin ja mikä parasta, kun nälkä yllätti niin sai astella valmiiseen pöytään, WOW!

Kuvassa viisi JRV:laista, mutta kuinka monen edustusseura JRV on tällä kaudella?
Kuvaaja: Kurosen Tommi

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Epävarmuudesta varmuuteen

Kuvituskuva. Takatalvi antoi meille
mahdollisuuden tehdä vielä yhden lumiukkoakan.

Talven harjoittelut sujui hyvällä fiiliksellä ja hyvällä vireellä. Etenkin juoksun iloisuus on yllättänyt. Viime viikolla annettiin kropalle enemmän kilometrejä juostavaksi ja perjantaina sitten iski se alkuvuoden huonoin juoksuvire. Ohjelmassa oli 1-1,5h PK2 juoksua. Alkulämmön ottaminen vaunukävellen Urhoa nukuttaen oli vielä jees, mutta jo heti ensimmäisillä juoksuaskelilla tunsin, että jotain puuttuu. Koko lenkin ajan odotin milloin juoksu iloistuu, mutta tunnin kohdalla totesin, että nyt riitti ”pään hakkaaminen” seinään ja kävelin kotiin. Sen tunnin aikana kerkesin ravaamaan mäkisellä reitillä sen 13.1km PK2-sykkeellä, eli ei vauhti huonoa ollut, mutta tunne oli ja siksi koin parhaimmaksi olla ahnehtimatta 1,5h tunnin juoksentelua.

Tämän lenkin jälkeen jäin miettimään urheilijan elämän epävarmuutta ja nyt tarkoitan epävarmoja tunteita. Kuinka paljon niitä risteilee pään sisällä. Ei jatkuvasti, mutta silloin tällöin. Ennen viimeisimpiä testejä olin epävarma siitä onko kunto kehittynyt, olenko treenannut oikeita asioita, olenko treenannut liikaa-liian vähän, mitä olisin voinut tehdä paremmin… Testeissä kuulin, että tämä on hyvin yleistä varsinkin kisakauden kynnyksellä.

Ensimmäinen näyttökisa tulevan kesän Suomi-paidassa suunnistuksiin on ensi viikolla. Ja taas olen vellonut epävarmuudessa. Olenko tehnyt oikeita valintoja harjoittelussani, olenko pohtinut suunnistusta riittävästi, onko kunto hyvä, miten on kilpailussa keskittymiskykyni tilanne… Epävarmuutta tulevaan kisaan lisää myös vähän se, että se on mulla samalla kotimaisen kisakauden avauskisa, enkä ole näillä ”lumilla” suomessa mehtäsuunnistanut ennen näyttökisaa kuin muutaman kerran. Mutta, mutta käännetäänpä tämä epävarmuus vahvuudeksi: en ole vielä suunnistusrutiineja liikaa kuluttanut niin aistini ovat erityisen herkät ja ajatus terävä, aikaisempinakaan vuosina en ole kevättalvella suunnistanut liikoja ja kyllä se taito on sieltä löytynyt. Ja tärkeätä on myös, että into suunnistamiseen ja hyvään suunnistussuoritukseen on kova. Sieltä se itseluottamus puskee päätään ylös ja epävarmuus saa taas ottaa hatkat!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Danish Springissä

Viime viikonloppuna käytiin 24 Retki-Veikkolaisen voimin kirmailemassa Tanskalaisilla tantereilla. Samalla aukesi meikäläisenkin suunnistuksen kisakausi.