Urheilu on tunteita!

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Venlojen viesti!!!

Olipahan huikea KangasalaJukola!!!
Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa,
oi ihanaa kun sain olla mukana!
Odotin innolla Jukolaa: sain toimia hienon joukkueen ankkurina, kartat ja radat priimaa- oikein odotin, että pääsen tekemään hyvän suunnistusuorituksen, rentoa oleilua lasten ja seurakavereiden kanssa ja olihan edessä 25 startti Venlojen viestissä.

Tulipa tuossa mieleen, että joukkueeni muut jäsenet eli Inka, Hilla ja Miksu eivät olleet vielä edes "pilkkeenä isänsä silmäkulmassa" kun mä jo kirmailin Jukolassa, oonko mä vanha. En! :)

Ja sitten itse kisaan. Nuoret neidit vetivät hienosti, seurasin kisaa, mutta huomasin, että mä uppoan omaan kuplaani ennen starttia ja ajatuksissa oli hyvän ja nautinnollisen suunnistuksen tekeminen. Ja mielessä oli myös tavoitteemme toteutuminen eli 25 parhaan joukkoon pääseminen.

Itse suoritus oli sellainen kuin halusinkin. Olin omassa kuplassani, näin kyllä asioita ympärilläni, mutta kaikki ajatukset oli vain ja ainoastaan suorituksessa. Yleensä kisaan jää jotain parannettavaa, niin nyttenkin: esim. neljännelle rastille olisin voinut mennä suorempaa ja tehokkaammin sekä ysirastille mennessä viiva kiemurtelee. Tärkeintä mulle kuitenkin oli se hallinnan tunne ja se että todistin ihtelleni osaavani tämän homman! Loppusuoralla kuulin, että sijoituksemme on 24. ja siitä riemu repesi syvältä sisimmästäni. Olin niin onnellinen nautinnollisen ihanasta suunnistuksesta sekä meidän joukkueen pääsystä palkinnoille!

Ilo ylimmillään! Kuva: "pääjoukkueen maavalmentaja"
Vaikka me neljä nuorta naista teimme työn siellä mehtässä niin mielestäni tämä oli palkinto koko seuran väelle ja lavalla tuntuikin kuin koko seura olisi ollut siellä kanssamme, niin huikeaa oli kannustus. (kuten Kerkkosen Maaritin videolta voi kuulla)
Kiitos Inka, Hilla, Miksu sekä koko JRV:n jengi hienosta Jukolasta! Urheilu on todellakin tunteita!


                                                                           
Mun kisareissu piirustuksineen!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Maailmanloppu eikun cuppi loppu

Edellisessä tarinoinnissa odotin innolla tulevia kisoja ja sitä millaset kisat saan "leivottua". Niin, kolmea rastiväliä lukuunottamatta kakku kohosi hienosti ja kermavaahtopursotuksetkin onnistui kivasti.
Mutta ne kolme rastiväliä, joka kisassa yksi epäonnistunut väli. Ilman niitä olisin voinut olla kilpailuissa tekemääni työhön tyytyväinen ja sijoitukset olisi olleet lähempänä odotuksiani. Nyt olen pettynyt ja tuntuu ihan pahalta. Kärki menee kovaa ja jostain syystä olin näissä kisoissa omasta mielestäni kaukana siitä kärjestä.

Keskimatkan kisa, rastiväli 1-2. Kisaa edeltävänä päivänä mallisuunnistuksessa en tahtonut nähdä maastosta kartalla olleita keltavihreitä kuviorajaympyröitä. Eihän mun olis tarvinnu sitä nyttenkään nähdä vaan vain katsoa kompassista oikea suunta ja jatkaa rinnettä eteenpäin rastille. Nyt mun aivoihin tunkeutui vain se ympyrä ja samalla epävarmuus.
Takaa-ajo, rastiväli 4-5. Luin rastivälin lopussa kohteita väärin ja kävin kahtomassa rastia väärästä paikasta. Olisinko ilman tätä kuprua saanut pidettyä takaa tulevan letkan takana ja ihte päässyt edellä menevään letkaan kiinni?! Kiva jossitella. :)
Sprinttiviesti, rastiväli K-1. Miksi en nähnyt ykkösrastille kuin oikean ja vasemman reitinvalinnan. Miksi en nähnyt sitä lyhintä ja suorinta? Plokkasiko tuo keinotekoisesti katkaistu (violetti väri) tie katseeltani tuon suorimman vaihtoehdon. Aikaa valinnan tekemiseen oli ja tarkkaan katsoinkin eri valinnat, mutta kun ei näe niin ei näe.

Siinä ne virheet joilla olen ihteäni ruoskinut. Negatiivisuudella ei itselleen hyvää oloa saa, joten yritän potkia ihteni positiivisuuteen. Kisoissa sain tehtyä lukuisia onnistuneita, hyvää mieltä tuottavia rastivälejä, oikein sellasia kutkuttavia, että jee mä osaan! Fyysisesti kroppa oli hyvä ja toimi hienosti, joskin luulin vauhdillisesti olevani lähempänä kärkeä.

Siinä ne positiiviset ajatukset olikin tältä erää. Nyt käännetään katse, hymyilevä ja terävä katse, kohti viikonlopun Jukolaa.
Kuva: SSL/Anu Uhotoinen

Tässä alla vielä kartoista tykkääville kisakartat piirustuksineen zoomailtaviksi.


perjantai 7. kesäkuuta 2019

Leimaukselta maailmancupiin

Alkuviikko vietettiin mukavassa hulinassa Leimaus-leirillä Imatralla 1600 suunnistajan kanssa. Aktiviteettejä suunnistuksen lisäksi olisi ollut niin paljon että oltais voitu leireillä vaikka viikko lisää.

Pääsin suunnistamaan PRO-ryhmän suunnistukseen. Ihan en ollut joka välillä PRO, nöyränä etiäpäin. 
Leimaus-leirin päättäneessä viestissä hellettä pukkas ja rastit löyty. 
Iloinen hulina ja hälinä vaihtui torstaina rauhallisempaan menoon, kun karavaanini siirtyi Lohjalle maailmancupin kisoihin.
Mallisuunnistuksessa pääsin koeajamaan uusia MJ-vaatteitani. Ja hyvät oli!
Huomenna suunnistetaan pitkästä aikaa Suomi-paidassa. Suunnistus on viime aikoina aiheuttanut harmaita hiuksia. Jonkin sortin "tekniikkavirhettä" ollut ilmassa, mutta onneks mulla aistit herkistyy isoissa kisoissa ja siihen luotan tälläkin kertaa. Juoksuvire on parantunut viikon aikana ja innolla odotan millasen kisan saan huomenna ihtelleni leivottua. :)

lauantai 1. kesäkuuta 2019

MC-Vihti-Helsinki, oletko valmiina-täältä tullaan

Prisma-rastit Kuva: Anu Uhotoinen
Hip hei ja trallallaa! Maalimancupin eka turnee kutsuu ja samalla pääsen pitkästä aikaa edustamaan Suomea. Edellinen kerta oli toissasyksynä Sveitsissä maailmancupin loppukiertueella. Ne kisat jäi mieleen juuri ennen reissua alkaneen raskauspahoinvoinnin takia. Ja nyt tämä silloin mahassa ollut heppu jo huutaa maalisuoran varressa, että hyvä hyvä! Ihan parasta! Tässä välissä maajoukkue on saanut uudet "työvaatteet" ja mielenkiinnolla odotan kuinka hyvin nämä uudet kuteet siivittää mun menoa.

Mukavan tulossarjan sain MC-näyttökisoissa annettua: 4-1-6. Kaksi ekaa kisaa meni kiitettävällä tavalla, mutta viimeisessä näyttökisassa en saanut suunnistusta sorvattua sellaiselle tasolle, että voisin tämän viimeisen viikon ennen kisoja vain levätä laakereillani ja paukutella henkseleitä.

Viimeisen viikon valmistautumisen suoritankin Leimaus-leirillä Imatrallayli 1600 nuoren suunnistajan kanssa. Pääsen hyödyntämään vanhimpien junioreiden suunnistustreenejä ja muutenkin puitteet on kunnossa hyvää valmistautumista varten. Kaikista eniten odotan kun saan nähdä Oton, Elnan ja Urhon (sekä myös muiden junioreiden) iloa ja riemua urheilemisen ja ystävien kanssa. Siinä ne meikän akut latautuu kohti viikonlopun kisoja!


Tässä vielä tietoa tulevista kisoista: Viikon päästä kisataan suunnistuksen maailmancuppia Vihdin ja Helsingin alueella. Lauantaina 8.6 on keskimatka ja sunnuntaina 9.6 kisataan pitkää matkaa takaa-ajona lauantain tulosten perusteella. Tiistaina 11.6 hikoillaan Helsingin keskustassa sprinttiviestin merkeissä. Kisasivut löytyy täältä. Yle näyttää kaikki kisat suorina lähetyksinä.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Huikeeta rinttiä Raumalla

Olipahan huikee sprinttiviikonloppu Raumalla. Huh huh! Aikamoisen kiitollinen ja myös nöyrä olo kahden huikean hyvän tuloksen tuoneen sprintin jälkeen.

Lauantain kisarata
Lauantaina ryskättiin maailmancupin näyttökisaa. Kroppa ei antanut kevyintä kenkää, mutta aina ei tunne ja vauhti kulje käsi kädessä. Suunnistukseen jäi muutamassa kohdassa viilattavaa, mutta erityisen iloinen olen siitä agresta minkä sain matkaseurakseni juuri ennen lähtöhetkeä. Mistä se agre alias rohkeus tuli, en tiedä, mutta mielelläni otan kaverikseni muissakin kisoissa. Hyvästä työstä sain palkinnoksi voiton yhden sekunnin erolla Veera Klemettiseen. Olen vähän miettinyt, että mitä mun loppukirissä tarvittaville nopeille soluille kuuluu ja oli hienuu huomata, että ne on tallessa, meidän kahden välinen sekuntitaisto kääntyi hyväkseni loppusuoralla.

Kuva: Teppo Salmia 

Lauantain kisan jälkeen oli nautinnollista
hurvitella lasten kanssa leikkipuistossa.
Urhoa kiinnosti myös kisakartta.
Sprinttiin ja ylipäänsä suunnistuskisoihin valmistautumiseen on monia tapoja ja nyt tarkoitan kilpailun suunnistustehtäviin valmistautumista. Etukäteen on mahdollista ja täysin sallittua esim. tutkia alueen vanhoja karttoja, suunnitella niille ratoja, kahtella ilmakuvia ym kuvia kisa-alueelta, ajella Google-autolla aluetta läpi. Myös mä olen tätä tehnyt, mutta on ollut tunne ettei se ole mun juttuni. Olen huomannut, että jos tutustun ja pohdin tulevaa kisaa paljon saan helposti vääriä mielikuvia, jotka sitten vaikuttavat kisan aikana mun suunnistuspäätöksiin. Parhaimmat päätökset teen yleensä kisahetkessä ja ne tulee syvältä "selkärangasta".
Lauantain näyttökisaan valmistauduin tekemällä viikolla yhden kovavauhtisen sprinttitreenin Jämsän keskustassa, luin kisaohjeet sekä vilkaisin, ja tosiaan vain vilkaisin, kisasivuilla olleet kisa-alueen vanhat kartat. Vanhalta kartalta jäin miettimään yhtä kohtaa ja Google-autolla kävin kahtomassa miltä se luonnossa näyttää. Tässä kohdassa olikin meidän kisan rasti nro 8. Kävin myös perjantaina netissä pelaamassa pienen hetken RouteChoice-peliä, ja yritin herätellä aivoja tekemään sprinttireitinvalintoja. (pelissä on erilaisia sprinttirastivälejä, joista valitaan reitinvalinta vasemmalta tai oikealta ja heti valinnan jälkeen saa tiedon tuliko valittua lyhin reitti)
Kisaa edeltävässä alkuverkassa hain ajatusta tulevaan sekä pidin lyhyen hetken silmiä kiinni, rentouduin ja samalla näin mielikuvassa ihteni suunnistamassa sprinttiä. Lähellä lähtöhetkeäni minun olisi ollut mahdollista kahtoa mihin edellä lähtevät suunnistajat K-pisteeltä lähtevät, mutta mä en halunnut saada mitään vaikutteita muista ja heidän valinnoistaan ja tuijottelin vain maata. Tämä teksti voi kuulostaa joidenkin korvissa ihan pimeeltä, mutta koettakaa kestää. :) Nyt olen ymmärtänyt, että omaan tunteeseen pitää luottaa ja että mun kisavalmistautumiseen sopii paremmin "vähemmän on enemmän"-lause. Tänä vuonna aijon luottaa tähän ymmärrykseen.

Sunnuntain kisarata
Sunnuntaina kisattiin SM-sprinttiviestissä ja Keski-Suomi kisaa siinä viestissä aluejoukkueena, mä sain alottaa ja jatkajina oli Lauri Pohjola, Topias Helminen sekä Veera Klemettinen. Oltiin kymmenensiä ja päästiin plaketeille. Oma suoritus oli hyvä ja kenkä kevyempi kuin edellisenä päivänä ja sain kirmata aloituksesta ekana vaihtoon. Siihen oli hyvä päättää mainiosti mennyt sprinttiviikonloppu. 

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Hui hai hulinaa

Otsikko kertoo paljon viimeisistä viikoista. Hulinaa on ollut, niin kivaa kuin vähän tylsempääkin hulinaa. Ja ihan parhaimpia juttuja on ollut kun on opittu kävelemään sekä myös kiipeämään, on juhlittu 5-vuotissynttäreitä ja Sirkus Finlandia nauraa rätkätytti meijän koko perhettä. Treenattu on suunnitelman mukaan, mutta ihan sitä samaa lentoa ei treeneissä ole ollut kuin talvella, mutta eihän koko ajan vire voi olla tapissaan, ei henkinen eikä fyysinen.
Kahtena peräkkäisenä lauantaina pääsin kisaamaan mua miellyttävissä olosuhteissa Keski-Suomessa. Äänekoskella RastiE4:n järjestämät kisat kisailtiin yllättäin valkeilla "hangilla". Viime lauantaina Suunta Jyväskylän kisoissa keli oli vesisateen jälkeen mukavan raikas. Onkohan ens lauantaina auringon paistetta tarjolla? Kisoissa sain tehtyä Äänekosken yhtä rastiväliä lukuunottamatta hyvät suoritukset ja eihän siitä mihinkään pääse että voittaminen tuntuu kivalta. :) Nyt ulko-oven pielusia koristaa Kokon puutarhan komeat amppelit ja mahaa täyttää Pandan karkit.

Äänekoskella oli "hanget korkeat nietokset".
Kuva: Tuomo Puskala 
Keskittyminen tapissaan.
Kuva: Touho Häkkinen
Hui hai hulinaa on myös ollut tulevan keskiviikon AM-partion ja seuraavan päivän iltarastien järjestelyistä. Tänään käytiin viemässä rasteja ja Rekolan maasto tulee tarjoamaan monipuolisia elämyksiä suunnistajille. Tässä alla muutamia kuvia, Tervetuloa mukaan!
Rekolassa puutkin kasvaa väärinpäin.
Maastosta löytyy sitä kuuluisaa Keski-Suomalaista talousmetsää...
...ja ihanan hekumallista nautintomaastoa.
 
Eihän reittisi osu vain tänne...

...vaan tänne.
Avokalliorasti näköalalla.
Jos nälkä yllättää maastosta voi poimia herkkuja talteen...
  
...tai jos rupeaa väsyttään niin voi ottaa auton alleen...
  
...tai veneen.

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Suunnistuskenkää MC-joukkueen oven väliin

Edellisessä bloggauksessa nostin ihteäni epävarmuudesta varmuuteen ja onnistuin tehtävässäni.
Lankalauantaina annettiin ekoja näyttöjä kesäkuussa kisattaviin maailmancupin kisoihin. Kisana oli pitkä matka elikkäs rapia 12 kilsan siivu Sauvolaisessa mehtässä. Maastossa vietin aikaa tasan 1h 23min, Venäläinen Rudnaya kipitti radan kaksi minuuttia rivakammin, sijoitukseni oli 5.
Kilpailuun sain lähdettyä sopivalla nöyryydellä sekä itseluottamuksella. Päällimmäinen tunne sisälläni oli, että nyt mulla on mahdollisuus nähdä mikä on tämänhetkinen tasoni eli missä mennään. En tavoitellut kuuta taivaalta vaan olin kuin peilin edessä. Tein huolellista suunnistustyötä hyvällä ajatuksella. Toki parannettavaa jäi, mutta olen suoritukseeni hyvin tyytyväinen. Fyysisesti päivä oli ok, ei mitään siivet selässä lentoa, mutta ihan hyvää iskutusta. Muutamalla viimesellä kilometrillä tämä Mersu oli kylläkin hyvin tummana ja loppusuoralla tuli pataan sen 4 sekuntia nopeimmalle, AUTS!


Vietettiin pitkä pääsiäisviikonloppu koko perheen voimin yli 50 muun Retki-Veikkolaisen kanssa seuran Kevätleirillä Salon Naarilassa. Voi että kuinka mä nautin! Lapsilla(kin) oli paljon mukavia kavereita ja toimintaa ympärillä, iltasin uitiin ja saunottiin ja mikä parasta, kun nälkä yllätti niin sai astella valmiiseen pöytään, WOW!

Kuvassa viisi JRV:laista, mutta kuinka monen edustusseura JRV on tällä kaudella?
Kuvaaja: Kurosen Tommi