Mersuilua: Maailmanloppu eikun cuppi loppu

Edellisessä tarinoinnissa odotin innolla tulevia kisoja ja sitä millaset kisat saan "leivottua". Niin, kolmea rastiväliä lukuunottamatta kakku kohosi hienosti ja kermavaahtopursotuksetkin onnistui kivasti.
Mutta ne kolme rastiväliä, joka kisassa yksi epäonnistunut väli. Ilman niitä olisin voinut olla kilpailuissa tekemääni työhön tyytyväinen ja sijoitukset olisi olleet lähempänä odotuksiani. Nyt olen pettynyt ja tuntuu ihan pahalta. Kärki menee kovaa ja jostain syystä olin näissä kisoissa omasta mielestäni kaukana siitä kärjestä.

Keskimatkan kisa, rastiväli 1-2. Kisaa edeltävänä päivänä mallisuunnistuksessa en tahtonut nähdä maastosta kartalla olleita keltavihreitä kuviorajaympyröitä. Eihän mun olis tarvinnu sitä nyttenkään nähdä vaan vain katsoa kompassista oikea suunta ja jatkaa rinnettä eteenpäin rastille. Nyt mun aivoihin tunkeutui vain se ympyrä ja samalla epävarmuus.

Takaa-ajo, rastiväli 4-5. Luin rastivälin lopussa kohteita väärin ja kävin kahtomassa rastia väärästä paikasta. Olisinko ilman tätä kuprua saanut pidettyä takaa tulevan letkan takana ja ihte päässyt edellä menevään letkaan kiinni?! Kiva jossitella. :)

Sprinttiviesti, rastiväli K-1. Miksi en nähnyt ykkösrastille kuin oikean ja vasemman reitinvalinnan. Miksi en nähnyt sitä lyhintä ja suorinta? Plokkasiko tuo keinotekoisesti katkaistu (violetti väri) tie katseeltani tuon suorimman vaihtoehdon. Aikaa valinnan tekemiseen oli ja tarkkaan katsoinkin eri valinnat, mutta kun ei näe niin ei näe.

Siinä ne virheet joilla olen ihteäni ruoskinut. Negatiivisuudella ei itselleen hyvää oloa saa, joten yritän potkia ihteni positiivisuuteen. Kisoissa sain tehtyä lukuisia onnistuneita, hyvää mieltä tuottavia rastivälejä, oikein sellasia kutkuttavia, että jee mä osaan! Fyysisesti kroppa oli hyvä ja toimi hienosti, joskin luulin vauhdillisesti olevani lähempänä kärkeä.

Siinä ne positiiviset ajatukset olikin tältä erää. Nyt käännetään katse, hymyilevä ja terävä katse, kohti viikonlopun Jukolaa.