Venlojen viesti!!!

Olipahan huikea KangasalaJukola!!!

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa,
oi ihanaa kun sain olla mukana!

Odotin innolla Jukolaa: sain toimia hienon joukkueen ankkurina, kartat ja radat priimaa- oikein odotin, että pääsen tekemään hyvän suunnistusuorituksen, rentoa oleilua lasten ja seurakavereiden kanssa ja olihan edessä 25 startti Venlojen viestissä.

Tulipa tuossa mieleen, että joukkueeni muut jäsenet eli Inka, Hilla ja Miksu eivät olleet vielä edes "pilkkeenä isänsä silmäkulmassa" kun mä jo kirmailin Jukolassa, oonko mä vanha. En! :)

Ja sitten itse kisaan. Nuoret neidit vetivät hienosti, seurasin kisaa, mutta huomasin, että mä uppoan omaan kuplaani ennen starttia ja ajatuksissa oli hyvän ja nautinnollisen suunnistuksen tekeminen. Ja mielessä oli myös tavoitteemme toteutuminen eli 25 parhaan joukkoon pääseminen.


Itse suoritus oli sellainen kuin halusinkin. Olin omassa kuplassani, näin kyllä asioita ympärilläni, mutta kaikki ajatukset oli vain ja ainoastaan suorituksessa. Yleensä kisaan jää jotain parannettavaa, niin nyttenkin: esim. neljännelle rastille olisin voinut mennä suorempaa ja tehokkaammin sekä ysirastille mennessä viiva kiemurtelee. Tärkeintä mulle kuitenkin oli se hallinnan tunne ja se että todistin ihtelleni osaavani tämän homman! Loppusuoralla kuulin, että sijoituksemme on 24. ja siitä riemu repesi syvältä sisimmästäni. Olin niin onnellinen nautinnollisen ihanasta suunnistuksesta sekä meidän joukkueen pääsystä palkinnoille!



Ilo ylimmillään! Kuva: "pääjoukkueen maavalmentaja"

Vaikka me neljä nuorta naista teimme työn siellä mehtässä niin mielestäni tämä oli palkinto koko seuran väelle ja lavalla tuntuikin kuin koko seura olisi ollut siellä kanssamme, niin huikeaa oli kannustus. (kuten Kerkkosen Maaritin videolta voi kuulla)

Kiitos Inka, Hilla, Miksu sekä koko JRV:n jengi hienosta Jukolasta! Urheilu on todellakin tunteita!

                                                                           

Mun kisareissu piirustuksineen!