Olin reilu viikko sitten KiHulla testeissä ja juuri silloin alkoi tulla koronasta johtuvia rajoituksia. Tuntui kuin matto (ei kuitenkaan testin juoksumatto 😊) olisi vedetty jalkojen alta: ei kisoja, ei yhteisiä treenejä, ei leirejä. Mun urheilut oli suunniteltu niin, että juuri nuo on ne minkä avulla ruvetaan hiomaan kisakuntoa ja suunnistustaitoa kovemmalle tasolle tulevia kisoja varten. Mitä mä teen ja miten klaaraan tämän homman yksin? Ja miksi urheilen jos en edes tiedä onko kisoja tulossa? Alkujärkytys oli suuri ja useammalle lenkille motivaatiota joutui kaivamaan ja ihteään potkimaan persiille. Sohvalle olisi ollut niin helppo jäädä. Onneks potkin. Päivä kerrallaan urheiluasiat selkeni ja urheilemisen antama ilo sekä hyvä olo on antaneet valtavasti voimaa. Olen onnellisessa asemassa, että lajini fyysisen puolen treenaamiseen en tarvitse mitään tiettyä paikkaa, vaan voin kirmailla ja kuntoilla ihanassa luonnossa. Voimaa saan kroppaani myös kotioloissa ja tarpeeseen tuli edesmenneen enoni vanhat tanko ja painot, nyt mulla on oma "punttisali" autokatoksessa. Suunnistukseen löytyy valmiita treenejä netistä ja niitä aijon hyödyntää, vain kisatilanne tarttee psyykata omassa korvien välissä.
 |
| Kalenteri tyhjäksi, auts! |
Pari päivää oli saanut sulatella tätä urheilun muutosta, kun se varsinainen "pommi" pudotettiin. Paljon rajoituksia ja paljon myös pelkoa. Kaikista ahdistavimmalta tuntui yli 70-vuotiaiden karanteenisuositus. Ja etenkin se kun lapset eivät saa olla mummun ja papan kanssa. Meidän perheelle mummula on hyvin tärkeä paikka ja lähes jokapäiväinen kyläilykohde. Kyllä siinä maanantaina lenkkikin venyi kun itkin pahaa oloa ja pelkoa pihalle juoksemalla. En muista, että olisi moniin vuosiin tuntunut niin pahalta. Onneksi asiat, ajatukset ja paha olo on helpottanut päivien edetessä. Emmehän vielä tiedä miten ja kuinka kauan tämä korona tulee elämäämme vaikuttamaan ja tuntuukin vielä aikaisempaakin tärkeämmältä viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja ottaa ilo irti elämästä niissä arjen hetkissä. Ja onneksi meillä on paljon luontoa ympärillä, jossa voimme olla yhdessä, muistaen kuitenkin turvavälit. Urheilun kannalta tällä hetkellä tuntuu jopa kevyeltä, tälle tilanteelle en mitään voi, en tiedä milloin on kisoja tulossa, tavallaan ei ole mitään paineita mistään, mutta sisälläni palaa iso liekki urheilla ja kehittyä. Ehkä nyt nautin vieläkin enemmän jokaisesta treenistäni ja tästä matkastani urheilun maailmassa.
 |
| Karanteenin takia ei voitu viettää Oton 13-vuotissynttäreitä perinteiseen tyylin kotona. Vietimmekin muistoihin jäävät synttärit Vaarunvuoren luontopolulla. Kuvaajana Maaret |
 |
| Urhokin pääsi kantorepusta kävelemään, mummun perässä turvavälin päässä. :) |
 |
| Luonto tarjosi monenlaista mukavaa. |
 |
Oton synttäripäivänä koitti mun vuoden eka karkkipäivä ja
pitihän aamulla ottaa kuva päivän karkeista.
"Verottaja" nappasi omansa. :)
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti