Testeistä Trailiin

Heti alkuun tilannetiedote: Mersuun kaksi viikkoa sitten tulleet lommot voivat hyvin. Polvi ei enää aiheuta oireita, nilkka ok, mutta on vielä löysä ja vaatii epätasaisella alustalla teippiä ympärilleen, kädessä edelleen kipsilasta, mutta ei rajoita urheilua kuin lajivalikoiman puolesta.


Viime torstaina ja perjantaina Kihulla Jyväskylässä tsekattiin tälle harjoituskaudelle ekan kerran miten Mersu kulkee. Mattotestissä matto nöyryytti mut pahemman kerran ja olen pettynyt tuloksiin. Mattotestin perusteella kuntoni on tällä hetkellä lähes samalla tasolla kuin vuosi sitten. Eihän tuo mitään haittaisi jos taustat olisi identtiset, mutta vuosi sitten olin juuri palannut äitiys"lomalta" takaisin kovemman harjoittelun pariin ja nyt on kuitenkin treenailtu vähän toiseen malliin. Voima- ja nopeustesteistä sain positiivista signaalia ja niiden tasot oli paremmat kuin vuosi sitten tähän aikaan ja osassa olin jo nyt jopa viime toukokuun tasolla.

Ennen mattotestiä kysyin matolta kumpi tänään vie ja kumpi vikisee.

Testin jälkeen mieli oli pikkasen maassa, ihan luonnollista silloin kun odotukset on korkeammat kuin tulos ja joutuu pettymään. Nyt on tarkkaan mietittävä tulevia harjoitteluita, että kunto lähtee menemään oikeaan suuntaan. Tärkeitä asioita tulee olemaan todella laajalla skaalalla ja muutenkin kuin juosten tapahtuva PK-harjoittelu, vauhdikkaat juoksut, maksimivoima ja kropan huolto.

Taas kerran matto vei ja mä vikisin.

Perjantaina ja lauantaina päästiin taas kisailun makuun kun kirmailtiin Himos Winter Trail. Perjantai-iltana hilpastiin Oton kanssa lamput päässä 9km reitti. Vaikka lumi puuttui niin mehtään viritetyt valot, tulet ja kannustajat antoivat menoon lisää tunnelmaa. Oli jälleen kerran mahtavaa juosta pojan kanssa ja Oton vauhti yllätti meikäläisen kunnolla.

Himoksen mehtät imi nuoresta miehestä "mehut" irti...

Lauantaina oli aika korkata Himoksen Extreme-sarja eli 25km polkujuoksua Himoksen vaativassa maastossa. Noin pitkää polkujuoksua en ole ikinä tehnyt ja muistini mukaan tämä oli ensimmäinen polkujuoksukisani henk.koht.sarjassa, aikaisemmin olen kisannut pojan kanssa sekä joukkuekisassa.

Lähdin rohkeasti matkaan, mutta ensimmäisessä ylämäessä polkujuoksutaituri Susanna Ylinen näytti kuitenkin kaapin paikan. Radan teknisellä perälenkillä Susannan selkä tulikin vastaan ja siinä se pysyi kierroksen verran eli reilun 10km ajan. Matkan aikana tarkkailin sykkeitäni ja siellähän ne paukutti VK2-alueella, mielessä kävi miten ämmän käy, mutta askel ja kilometri kerrallaan mentiin eteenpäin. Toisen kierroksen aikana Susannan pudottaessa geelipussin maahan nousin ekaa kertaa veturiksi. Susanna ei kuitenkaan päässyt heti kantaan kiinni ja useamman kilometrin juoksentelin yksinäni. Tekniselle perälenkille lähdettäessä koin "kauhun" hetkeni kun pienen kuusen latvaan jättämäni juomavyö oli kadonnut. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Tankkaus suorituksen aikana on ollut mulle aina haastavaa mahani takia, nyt olisin kipeästi kaivannut lisäjuomaa. Seitsemää kilometriä ennen maalia alkoi seinä tuleen vastaan. Jalat ei enää hakeneet näppärästi hyviä ajolinjoja haastavilla poluilla ja päähän alkoi tulla kummallisen leijuva olo. Reitin varrelta kannustajilta kyselemällä sain juomavyöni takaisin ja join myös reilummin järjestäjien "puffet"pöydästä, mutta energiat ei enää riittäneet. Reilu kaksi km ennen maalia Susanna tuli ylämäessä takaa ohi, kannusti mukaan, mutta siihen en pystynyt. Ainoa tavoite oli selvitä heikunkeikun ololla maaliin telomatta ihteäni. Sen tein, ja pienen loppukirin sain tavoille uskollisena aikaiseksi. Maalissa osallistujapalkinnoksi saatu Elosen omenatäytepitko maistui taivaalliselta. Palautuminen ei meinannut lähteä millään käyntiin, söin ja join, mutta paha fyysinen olo jatkui monta tuntia. Oli dopingtestaajien onni etteivät tulleet lauantai-iltana vierailulle, olisi tullut normaalia visiittiä huomattavasti pidempi sessio, ei nimittäin olisi purkkiin paljoa lirahdellut moneen tuntiin. 😝

… niin myös äitistä!

Extreme-kisa oli mahtava kokemus. Nyt ymmärrän tankkauksen merkityksen, eri asia on muistanko sen seuraavalla kerralla. 😁 Juoksun aikana sai kokea monenlaisia tunteita ja ajatuksia, iloinen olen siitä kuinka positiivisena sain pidettyä ajatukseni ja oloni koko juoksun ajan. Iloinen olen myös siitä kuinka hyvin kroppani jaksoi koko matkan. Tunne on että voimat kyllä riitti, mutta ilman polttoainetta ei tämäkään Mersu kulje. Mahtava kisa ja mahtavat fiilikset!


Alla minuutin video Trailistani, kiitos Helmi Pitkänen videoista!