Tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu, totta joka sana!
Lauantain korttelicupissa Jämsän keskustan maisemissa oli taasen aika kokeilla Mersun kestävyyttä. Ja luojan kiitos, että jalkojen "metalli"kori on niin vahvaa tavaraa, että kolhut jäi vain "peltien" naarmuiksi. Vasemmasta ranteesta löytyi "huono hitsaus" joka petti murtumalla.
 |
| Naarmuja pintaan ja runkoon |
No mitäs sitten oikein tapahtui? Lauantaina kisattiin Korttelicupin 4. osakilpailu. Matkaan lähdettiin mun lempparityylillä eli yhteislähdöllä. Matkan aikana oli mielenkiintoisia reitinvalintavälejä ja mukavaa otatusta nuorien miesten kanssa. Silmissä sykki jo radan toiseksi viimeinen rasti. Edessä oli punainen puinen aita ja päätin hypätä aidan yli vaikka lähistöllä olisi ollut aidassa myös aukko. Kaikki sekuntit säästöön, joopa joo. Hyppäsin aidan yli, mutta oikea jalka otti aidan kanssa yhteen. Vasen jalka maahan ja samalla nilkka muljahti, oikea polvi iskeytyi kovaan jäiseen ja hiekan muruilla kuorrutettuun alustaan ja myös vasen käsi otti osumaa. Siihen jäi se suunnistus, ei ollut sekuntien kalastelusta hyötyä. Pikku hiljaa pystyin kävelemään autolle. Puoli tuntia kolhun jälkeen ranne alkoi valittelemaan oloaan ja kävin kuvauttamassa sen ja samalla myös polven. Ranteen pienissä luissa on murtuma. Polvi ehjä, nilkka vähän tumma ja turvonnut. Kyllä oli onnea matkassa kun ei käynyt pahemmin ja jalat pääsi vähimmällä ja uskoisin että näillä kintuilla päästään vielä lähiaikoina urheilun makuun. Tietenkin nyt pitää malttaa ja nilkka kaipaa extrajumppailua. Mun tuurilla nyt tulee hyvät hiihtokelit kun mä en ladulle pääse, mutta mielelläni sen ilon muille suon. Ranteen kanssa saa käyttää mielikuvitusta, että selviää kotiaskareista ja esim. kakkapyllyn pesusta. Eipähän ole tylsää. : )
Edellisestä kolhusta on lähes päivälleen sen kaksi kuukautta. Toivotaan, että kahden kuukauden päästä maaliskuun alussa tämä kolhujen putki ei saa jatkoa. : )
 |
Pientä pallomuodostusta nilkassa.
|
 |
| TunariTuuriRantanen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti