Paineita-epävarmuutta-väsymystä-ahaa elämystä

Olenko tehnyt tarpeeksi? Teenkö liikaa? Mitä voisin vielä tehdä? Olenko ottanut kaikki asiat huomioon? Voisinko tehdä jotain paremmin? Kehitynkö? Teenkö asioita oikealla tavalla? Aika kuluu, päivät kiitää, kisat lähenee.


Epävarmuutta, jopa pelkoa tulevasta. Paineita. Itse itselleni kasattuja paineita. Myös sitä on urheilu. Ja myös väsymistä.


Alkuvuodesta minulle tuli ensimmäisen kerran urallani tunne, että haluan itse kantaa vastuun harjoittelustani ja sen suunnittelusta. Tuli myös tunne, että eiköhän nyt ole korkea aika, koska taustalla on niitä kuuluisia vuosia ja kokemuksia. Tärkein pointti oli se, että alan kuuntelemaan herkemmällä korvalla mitä kroppa haluaa kehittyäkseen ja itse ymmärrän vieläkin paremmin jokaisen treenin tarkoituksen, eli ajattelen enemmän omilla aivoillani. 😝


Marko on tehnyt valmentajanani hyvällä sykkeellä paljon töitä, ja tekee edelleen "taustallani" hommia.


Olen laittanut itselleni kovia tavoitteita ensi kesälle ja siten myös ladannut paineita. Haluan kovasti saavuttaa tavoitteeni ja haluan tänä vuonna juosta kovempaa kuin koskaan. Paineet aiheuttaa epävarmuutta.


Olen alkuvuoden harjoitellut hyvin. Tehnyt töitä urheilun eteen niin paljon kuin olen pystynyt ja silti olen tuntenut aika ajoin, että pitäisi tehdä enemmän, pitäisi tehdä paremmin. Tyhmää.


Olen myös tuntenut hiipivää väsymystä. Mutta urheiluelämässä kuuluukin olla aina välillä väsynyt ja välillä tosi väsynyt. Viime maanantaina se väsymys iski päälle isolla otteella. Se on ilkee tunne kun väsyttää niin paljon, että tuntuu kuin olisi sumussa. Pidin lepopäivän ja lähes kokonaan toisenkin. Ja otin jopa lyhyitä päiväunia. Keskiviikkona sumu vain jatkui, mutta kävin herättelemässä ihteäni 5*2min vedoilla ja otin pikku päikkärit. Torstaina voimatreeniä. Ja paljon käsitöitä. Pääsin osalliseksi Vanhojen tansseihin fiksaamalla Urhon kummisedän Juuson tyttöystävän eli Alinan mekkoa. Kyllä siinä sumut hälveni kun aamun aloitti blingblingpaljettien kanssa. Ihanaa puuhaa!  Perjantainakaan ei enää sumu laskeutunut ylleni ja 15km juoksu tuntui loppua kohden vain paranevan.

Pientä mukavaa fiksaamista Alinan kauniiseen mekkoon.

Tajusin siinä ommellessani, että ajatukset on olleet ihan liikaa urheilussa ja sen stressaamisessa. Mun paheeni on lepopäivien pitämättömyyden lisäksi se, että alan tahkoamaan treeniä ym urheiluun liittyvää enemmän ja enemmän. Haluaisin kokeilla kuinka paljon Mersu kestää. Joo, tiedän että urheilussa pitää kokeilla rajojaan, mutta pääpointin pitää olla siinä mikä kehittää. Kyllähän tämä mun arki on välillä aika hulabaloota. Itsensä kuuntelulle ei aina ole mahdollisuutta ja ne päiväunetkin on max 15min, siinä vaiheessa aina joku lapsista tai sitten koira tulee herättämään. 😅 Mutta hei, mä en sano tätä valittaen, mutta tää on fakta joka mun pitäisi muistaa, palautumiselle ei aina ole kovinkaan optimaalista mahdollisuutta. Ja eihän tuo mun luonnekaan sitä tue, aina haluaisin tehdä jotain. Tämä muutaman päivän sumuinen olo muistutti asioiden tärkeyden ja pisti miettimään ne harjoittelun tärkeimmät kulmakivet. Ja erityisesti tämä sumu muistutti sen, että välillä heitän urheiluasiat takavasemmalle ja keskityn muihin juttuihin.

Rustasin paperille ne kaikista tärkeimmät pointit tuleville viikoille:

-lasten kanssa hetkessä elämistä

-luota itseesi

-kolme vauhdikasta juoksua/viikko

-juoksijan voimatreeni

-pitkä rauhallinen pk

-juoksutekniikka/koordinaatiotreeni

Lisäksi viikot tulee sisältämään:

-huoltavaa juoksua/hiihtoa

-spiraalistabilaatiota+nilkkajumppaa

-pilatesta

-liikkuvuutta

-venyttelyä/huoltoa

-rentoutumista

-2 karttaharjoitusta/viikko

-2 rentoutumis-/mielikuvaharjoitusta/viikko

Saas nähä millasen sopan näillä aineilla keittelen. 😋

Elna ja Urho pääsivät Vanhojen tanssien
jälkeen poseeraamaan nuoren parin kanssa.
Hattua nostan tanssijoille, niin paljon oli erilaisia, hienoja tansseja opeteltu.