Rehellisesti sanottuna kyllähän nuo ratajuoksut on olleet vähän rankempaa touhua paahtavassa 30 asteen helteessä ja kuulemma kuumuudella on myös vaikutusta juoksuvauhtiin. JRV järjesti viime tiistaina testi-illan eli pääsimme porukalla testailemaan joko 1000m, 3000m tai 5000m kuntoamme. Lähdin tavoittelemaan 5 kilometrin matkalta 18minuutin alitusta, mutta pataan tuli ja kovaa, aikaa kului 18.22. Ennätykseni tuolle matkalle on 17.15 ja tuohon 18.22 olen juossut aikaisemmin jopa tuulisessa vesisateessa. Mutta minkäs teet, periksi ei kuitenkaan anneta ja ratajuoksut jatkuvat.
 |
| Juoksuasento ylhäällä ja eteenpäin menossa... |
 |
| ...mutta se olikin vain hetkellistä silmänlumetta. Tämä kuva kertoo paljon siitä miksi juoksu ei kulkenut ratatestissä, mutta vielä ei ole selvinnyt miksi kroppa petti juuri testipäivänä. |
Loppuviikosta otinkin juoksuvauhdin kohentamisessa treenien lisäksi kovemmat keinot käyttöön. Nimittäin heinätyöt. Eipä ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun on juoksuvauhtia saatu lisää heinäpeltohommista. Ja onhan se ihan hemmetin hauskaa puuhaa kun saa huhkia ja vielä ihan vapaa-ehtoisesti. Toista se oli kakarana kun oli pakko. Nyt kyllä olen kiitellyt sitä kun aikanaan siellä pellolla piti niitä töitä tehdä! Ja arvostan vanhempiani kun kuuntelivat mun narinaa, mutta eivät antaneet lusmuilla. Samalla kun kroppa vahvistui niin myös yhdessä tekemisen taitoa karttui, niin silloin lapsena kuin myös nyt aikuisena. Ja mikäs sen mukavampaa kuin hommien jälkeen hyvän talkooporukan kanssa istua pirtin viileyteen nauttimaan herkuista.
 |
| Kummipojan kyydissä kuormaa hakemaan. |
 |
| Kuorma valmistuu, taustalla kotipaikkani eli Paljakka. |
 |
| Urho teki mummun kanssa simaa talkooväelle. Nam! |
 |
| Ei lopu hepoilta, vuohilta ja lampailta ruoka ens talvena. Heinävajan katossa olevissa parruissa on edelleen tallessa mun lapsena virittämät paalinnarujalustimet. Siellä sitä "ratsasteltiin" yläilmoissa. |
Heinäpellolla tein myös mukavn huomion. Kropassani on "kieroutta" ja toinen puoli on paljon vahvempi, esimerkiksi lapion käyttäminen toiselta puolelta on ollut jopa mahdotonta. Heinäpellolla paaleja nostellessa huomasin etten enää tiennyt onko oikea vai vasen puoli se heikompi. Ainut syy tälle iloiselle yllätykselle on alkuvuodesta aloittamani spiraalistabilaatio"jumppa". Alkuun tässä harrastuksessa pääsin Jennin ja Leean ohjauksessa Fysio ilolla. Nykyään teen spiraalistabilaatioharjoituksia useamman kerran viikossa esim. ennen kovia juoksuja ja kuntopiirien yhteydessä. Spiraalistabilaatiosta voi lukea lisää esim. Fysio ilon sivuilta eli tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti