5. ja 6.6 oli kovasti odotettuja päiviä.
Perjantaina perheemme pitempi aikainen suunnitelma toteutui ja haimme uusiksi lemmikeiksemme Ala-Katteluksen tilalta kolme lammasta. Kohta ei enää meijän mehtät rehota ja unelma omasta satumetsästä voi alkaa toteutumaan. Ja mikä tärkeintä, ne on meidän lemmikkejä ja jokaisella lapsella on omansa. Urholla harmaa Ilo, Elnalla ruskea Ruusunen ja Otolla musta Keba(b). Nimet on lasten ihte keksimiä. 😃
 |
| Nipsun kanssa oltiin lampaitten tukena ja turvana kotimatkan aikana. Jos alkaisin ottamaan näistä meidän villaisista lemmikeistä villat talteen ja langaksi niin saisin neulottua värikkäitä sukkia. |
 |
| Lampaat ihmettelevät uutta kotipaikkaansa. |
Lauantaina oli sitten toinen odotettu päivä, kun kesän kisakausi aukesi Luhangassa Puttosen Jaken 50-vuotisjuhlarasteilla. Ja kyllä muuten jännitti aamulla. Vaikka kisakauden avauksia on jo useita kymmeniä, niin kyllä siinä on vaan se oma kutkutuksensa. Pikkasen jänskätti miten saan pidettyä kuuppani kurissa siellä mehtässä. Ykkösellä otin pienet piruetit ennen rastinottoa, mutta onneksi järki voitti ja ymmärsin mennä vielä vähän eteenpäin rastille, enkä jäänyt pörräämään 100metriä liian aikaseen. Muuten napsin rastit hyvällä otteella. Siitä olen erityisen iloinen kuinka sain upottua suunnistukseeni. Se on just se fiilis mitä mä sieltä mehtästä haen. Suunnistaessa korvien välissä kerkeää suorituksen aikana liitelemään turhiakin ajatuksia ja ihan joka kohdassa ei osaa hakea sitä kaikista nopeinta ajolinjaa, mutta kun mehtässä suoritus tulee ilman pakottamista, nälkäisenä, analyyttisenä ja hetkessä eläessä niin se vaan antaa niin mielettömän fiiliksen.
NAM NAM NAM!
Ja mikäs siinä oli suunnistaessa kun kartta oli täydellinen, maasto hieno ja rata nautinnollinen!
 |
| Hyvän suorituksen jälkeen oli helppo hömpöttää. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti