Urheilu on tunteita!

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Jukola-viikonloppu

Niin se on Jukola-viikonloppu takana tänäkin vuonna. Jukolan `95 uudelleenjuoksu oli mielenkiintoinen kokemus.
Ennen kisaa fiilistelin kahtelemalla vuoden ´95 kisakeskuspeltoa.
Mahtoi silloin olla pellolla pikkasen ruuhkaisempi meininki.

Jälkeenpäin kartalta kahtottuna kartta näyttää ihan simppeliltä, mutta maastossa se ei ihan sitä ollut. Varsinkin alussa oli vaikeaa kun ei tiennyt mikä kartalla oli sieltä 25 vuoden takaa ja mitä taasen oli päivitetty. Esim. polut ja aukot aiheuttivat epävarmuutta joka sitten hankaloitti päässäni normaalia suunnistustyötä eli maastonmuotojen lukemista. Ja eihän tuo 1990-luvun kartoitustyyli enää ihan sitä tutuinta ollut. Mutta tarkkana kun oli niin virheiltä vältyin rastille numero 13. asti. Siinä hairahdin käymään väärällä lipulla ja jälkeenpäin tutkiessa huomasin, että hairahdinkin sille hajonnalle joka mulla oli vuonna `95. Liekö oma hien hajuni vielä leijunut kuusien oksilla kaikki nämä 25 vuotta ja ohjannut askeleitani. 😆
Vuoden `95 kisareittini

Vuoden `20 kisareittini
Osuudestani muotoutui mukava kamppailu nainen naista vastaan. Ja täytyy myöntää, että meikäläisen päivän suunnistustatsille teki hyvää kun sai naisia ympärille. Jalka oli keposella päällä ja lopussa sain kuitattua ihteni ekana maaliin. Tuloksissa olimme iloisen joukkueemme eli Miksun, Hillan ja Inkan kanssa sijalla 4.

Mielenkiintoinen Jukola takana ja kutkutuksella odotan mitä ensivuoden Napapiiri-Jukola tuo tullessaan!
 
Ihanan iloinen joukkue!
 Hesari haastatteli meikäläistä Jukolan kotimatkalla. Jutun alussa kerrotaan, että olen iltaruskon puolella, urani iltarusko. Tuo lausahdus hymyilyttää, vaikka tottahan se onkin. Hyvä juttu kertoo hienosti tämän hetkan ajatuksiani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti